26.12.2012
Olemme nelihenkinen perhe. Kahden aikuisen lisäksi mukana matkustavat siis neljä- ja kahdeksanvuotiaat lapset. Nelivuotiaan ensimmäinen matka tapahtui minun masussani, tyttö oli silloin nelivuotias. Molemmat ovat käyneet kymmenessä maassa.
Intiassa olimme viime vuonna vajaan kuukauden. Tyttö oli silloin ekalla luokalla. Reissulla hän teki hieman matikantehtäviä, sekä lueskeli aapista. Nyt kun hän on tokalla, ja reissu kestää kolme kuukautta, tehtävää on enemmän. Saimme koulusta paljon materiaalia ja ohjeita, käytämme nettiä, sekä otamme mukaan suomenkielistä lukemista muutenkin.
Olen usein kuullut ja lukenut lapsiperheiden pelkäävän, kuinka lapsen kanssa voi mennä ulkomaille. Saako sieltä lapselle ruokaa, vaippoja, ja syökö lapsi vaikka kontatessaan likaa maasta. Itsekin joskus jännitin, kunnes huomasin että lapsia kasvaa kaikkialla. Joka paikassa käytetään vaippoja ja syödään jonkinsortin pehmeää mössöä elämän alkumetreillä. Meillä Suomessakin on maaperä likaista eikä suorastaan terveellista jos sitä suuhun pistää.
Yksi iso ero on siinä, että meillä täällä lapset opetetaan syömään melko mietoa ruokaa, ja jotkut lastenruoat ulkomailla saattavat olla maustettuja eri lailla. Myös vaipat ja ruuat vauvoille saattaa löytyä ainoastaan apteekista, mutta yleensä apteekkeja on siellä sun täällä, siellä missä turistejakin on. Intiassa olen nähnyt kolmessa eri osavaltiossa vaippoja ihan pikku katukaupoisakin, on pikku Pampers-paketteja ja isompia paketteja. Puuro- ja ruokajauheita saa apteekeista ja useista supermarketeista.
Lapset tuntuvat jaksavan pitkät lennot, odottelut ja vähän valvomistakin paljon paremmin kuin me aikuiset. Kielimuuria ei ensimmäisinä ikävuosina esiinny, juttua löytyy vaikka toinen puhuu irakia kieltä ja toinen suomen kieltä. Aikuiset eivät vaan tajua.
Tänään, Tapaninpäivänä, oli työsopimukseni viimeinen työvuoro. Miehen vuorotteluvapaa alkoi vähän aiemmin. Viikon päästä olemme perillä Intiassa.
Olemme nelihenkinen perhe. Kahden aikuisen lisäksi mukana matkustavat siis neljä- ja kahdeksanvuotiaat lapset. Nelivuotiaan ensimmäinen matka tapahtui minun masussani, tyttö oli silloin nelivuotias. Molemmat ovat käyneet kymmenessä maassa.
Intiassa olimme viime vuonna vajaan kuukauden. Tyttö oli silloin ekalla luokalla. Reissulla hän teki hieman matikantehtäviä, sekä lueskeli aapista. Nyt kun hän on tokalla, ja reissu kestää kolme kuukautta, tehtävää on enemmän. Saimme koulusta paljon materiaalia ja ohjeita, käytämme nettiä, sekä otamme mukaan suomenkielistä lukemista muutenkin.
Olen usein kuullut ja lukenut lapsiperheiden pelkäävän, kuinka lapsen kanssa voi mennä ulkomaille. Saako sieltä lapselle ruokaa, vaippoja, ja syökö lapsi vaikka kontatessaan likaa maasta. Itsekin joskus jännitin, kunnes huomasin että lapsia kasvaa kaikkialla. Joka paikassa käytetään vaippoja ja syödään jonkinsortin pehmeää mössöä elämän alkumetreillä. Meillä Suomessakin on maaperä likaista eikä suorastaan terveellista jos sitä suuhun pistää.
Yksi iso ero on siinä, että meillä täällä lapset opetetaan syömään melko mietoa ruokaa, ja jotkut lastenruoat ulkomailla saattavat olla maustettuja eri lailla. Myös vaipat ja ruuat vauvoille saattaa löytyä ainoastaan apteekista, mutta yleensä apteekkeja on siellä sun täällä, siellä missä turistejakin on. Intiassa olen nähnyt kolmessa eri osavaltiossa vaippoja ihan pikku katukaupoisakin, on pikku Pampers-paketteja ja isompia paketteja. Puuro- ja ruokajauheita saa apteekeista ja useista supermarketeista.
Lapset tuntuvat jaksavan pitkät lennot, odottelut ja vähän valvomistakin paljon paremmin kuin me aikuiset. Kielimuuria ei ensimmäisinä ikävuosina esiinny, juttua löytyy vaikka toinen puhuu irakia kieltä ja toinen suomen kieltä. Aikuiset eivät vaan tajua.
