Matkalaisten arkea

Arkea

Markkinoista on nyt kulunut muutama päivä. Elämme arkeamme täällä, pesemme pyykkiä, kokkaamme, Jenna tekee läksyjä. Mitään kummempaa ei ole tapahtunut, kerron taas kun keksin tänne jotain. Kuvia en ole laittanut, yhteys pätkii täällä Bagassa todella pahasti. Faceen niitä eilen laitoin, tänne voin yrittää jonain päivänä jotain pistää.

12.1.13
Nyt ollaan oltu täällä 12 päivää. Aika kuluu nopeasti, ja luulen että 3 kuukautta on melko lyhyt aika. Olemme sen Mumbain jälkeen olleet ainoastaan Bagassa, joka on Calanguten ns. kaupunginosa. Täältä Bagasta saa jotain pientä ostettua, mm. vettä, kahvia, kananmunia..mutta esim perunoita saadakseen on lähdettävä Calangute Markettiin, joka on keskusta. Sinne voi kävelläkin jos yksin menee, mutta muksujen kanssa matka on aika pitkä varsinkin kuuumaan aikaan. Marketilla on paljon kauppoja, sieltä saa näitä nettitikkuja, leluja, kenkiä, jne. Siellä on vihannestori, josta saa niitä perunoita sekä kaikenlaisia vihanneksia mitä vaan keksii, todella halpaan hintaan. Eräänä päivänä kävin yksin siellä vihannestorilla, ostin yhteen pussiin perunoita, tomaatteja, herneitä. Se pussi maksoi 50 rupiaa. Jos 100 rupiaa on euroissa noin 1,40 €, siitä voi laskea...Toisesta kojusta ostin pelkkiä banaaneja, ne olivat yksistään 30 rs. Torilta poikkesin vielä kauppaan josta hain erilaisia säilykkeitä pussin sekä hieman tupakkaa, ja ostokset olivat jo 850 rs. Eli tori on todella halpa. Juustoa on vaikea löytää, sekä voita. On erikseen maitokauppoja jotka niitä myyvät, sekä jostain pienen pienestä kojusta löysin palan kovaa voita. Eli tarkoitan sanoa, että pelkästään tässä alueessa on jo opettelemista. Olimmehan täällä viime vuonnakin, mutta silloin meillä ei ollut keittiötä.
Muksut tykkäävät syödä mm. perunaa, riisiä sekä nuudelia, ja eräs päivä löysin lihapullakastiketta joka oli varsinainen hitti. Itsellä menee melko paljon papuja, kananmunia, riisiä ja perunaa...
Toki on pari kertaa syöty ravintolassakin, koska tuon kaasuhellan saamiseen kului monta päivää loppujen lopuksi. Sieltäkin saa ihan länsimaista ruokaa, noin niinkuin muksuja ajatellen, mm. perunamuusia =)
Itse en kyllä ravintolassa perunamuuseja yleensä syö, intialainen ruoka on niin hyvää!

Eilen oltiin uimassa taas. Katsottiin rantaviivaa, joka on silmänkantamattomiin täynnä erilaisia Beach Shachejä, eli ravintoloita. Ja aina täynnä ihmisiä. Jerrykin jo yritti jalkojaan ja käsiään heilutella vähän kuin uimistyyliin, sukeltaa hän jo osaakin. Luulen että uimataito on lähellä.

Illalla meni sähköt. Täällä se tarkoittaa että kattoviipperä lakkaa pyörimästä ja tulee kuuma, todella kuuma....toki valot menevät myös. Taskulamppujen kanssa siinä sitten hikoiltiin. Itse kyllä nukahdin, heräsin kun valot jo paloivat ja viipperä pyörii.

14.1.2013 aamu

Kello on paikallista aikaa reilu 7 aamulla, eli siellä Suomen päässä ei vissiin ole kukko vielä kiekunut, täällä kiekuu nokka suorana. Lumiaurat kai siellä ovat jo töissä.
Eilen oltiin rannalla hieman liian pitkään, Jennan naama kärähti punaiseksi ja omaa selkäänikin kirveli. Jopa muksut pyysivät jo pois, yleensä saa tappelun kanssa lähteä. Juu, ei täällä kaikki niin ruusuista ole aina, tappelua tulee rannoilta lähtiessä, joskus syömisen kanssa, pesulle menon kanssa...aivan kuin kotonakin.
Yritetään elää mahdollisimman normaalia arkea, tavallaan. Jennan koulun rytmissä. Eilen katsottiin Peten kanssa yhdessä koulun antama materiaali, ja yritettiin suurinpiirtein laskea minkä verran pitää minäkin päivänä lukea ja tehtäviä hoitaa, ettei huomattaisi maaliskuun lopulla että on tekemättä esim 100 sivua matikkaa....
Viime viikolla hän teki tehtäviä jokusen, nyt alamme päivittäin "pitämään koulua" eli toinen lähtee Jerryn kanssa jonnekin, toinen jää ohjaamaan Jennaa. Viikonloput vapaita, sekä tuleva hiihtoloma.
No, se siitä koulusta. Sillä vain kirjoitin, kun moni on ihmetellyt miten koulu hoituu. Koulu pitkälti määrittää tämän reissun kulun. Emme ole lomalle lähteneet, vaan olemaan yhdessä lämmössä.

Tänään olisi tarkoitus lähteä isoon markettiin jonka talomme emäntä neuvoi. Olemme jo huomanneet muutaman ekan päivän aikana, että lähikatujen kaupat ovat kalliimpia, ja olemme isoa markettia vähän katselleet. Sarah kertoi kaupasta nimeltä Cash and carry. Well, see..Mutta pikkukaupat ovat täälläkin kuin Siwassa kävisi Lidlin sijaan..hinnat kohdillaan.

Nämä aamut ovat kivoja, kun saa olla hetken yksin ja ilma on viileää. Linnut ja kukot kilpaa huutavat, ja tuolla menee orava. Puissa näkyy myös illalla pimeän tultua jänniä eläimiä, ne ovat tummia väriltään, nokka suippomainen ja häntä jumalattoman pitkä. Jenna ja Pete sanovat sen olevan näätä, mutta kiipeävätkö näädät puissa. Mene ja tiedä.

Ilta: Marketissa tuli käytyä, löytyi kaurahiutaleita ja linssijauhoja, ties mitä tarpeellista.

15.1.

Ensimmäinen kuukausi puolessa välissä.  Välillä tulee kumma ahdistus ajan nopeasta kulusta. Sitten on rauhoitettava itseään, vielä on aikaa. Tänään pelasin Jerryn kanssa "käsilätkää" läheisen kirkon pihassa. Välillä istuttiin, ja katselin huojuvaa palmua. Tunsin itseni äärettömän onnellliseksi hetken ajan, kun vaan katsoin sitä puuta. Olo on täällä välillä vähän herkillä, johtunee kuumuudesta.

Peten vuoro on tänään olla Jennan opettajana. Jenna opettelee kellonaikoja. Nyt hän on "välitunnilla" pihassa tekemässä veljensä kanssa hiekasta pyramideja. Vielä on edessä pätkä lukukirjaa, sitten alkaa vapaa-aika.
On luvattu viikonlopuksi pieni palkinto, jos tekee reippaasti tehtävät.

Tänään tuli viestiä Suomesta, pyydettiin neuvoja Intian matkasta ja kaikesta. Yritin neuvoa sen minkä tiedän. Suosittelen lämpimästi tänne tuloa. Tämä maa on sellainen mitä ei voi lukea blogeista eikä lehdistä, eikä nähdä, maistaa eikä haistaa kuvista. Täällä tunteet vaihtelevat päivän aikana monta kertaa, sekunnissa vihasta ja ärtymyksestä rakkauteen.  Tungoksissa menee korvat ja hermo, liikennesääntöjä ei ole. Itikat pistävät ja kusiaiset purevat. Joka paikka kutiaa ja salvaa yritetään laittaa. Sitten taas, kun istuu alas ja katsoo ympärilleen, tajuaa jotain mitä ei muualla koskaan voi ehkä tajuta. Ja sen tajuaa sydämessään syvällä. Näkee kurjuuden ja ihmisten köyhyyden, olkimajat ja jalattoman miehen rullalaudallaan, pienet nälkäiset lapset. Näkee kuitenkin niin paljon hymyä ja ystävällisyyttä, sydämiä. Tänään ostin ohikulkevalta kaupustelijalta ämpärin, ehkä hieman ylihintaan. Hän kävi sisällä saakka kättelemässä myös Peteä. Ämpäri maksoi euron, hän lie syö sillä monta päivää.

Tästä tuli vähän tämmöinen tunteellinen hömppäteksti. Tämä on välillä tämmöistä täällä, Intiassa.

17.1.13
Uusi aamu koitti aikaisin, johtuen tosin ehkä siitä, että eilen nukahdin jo puoli kahdeksan kieppeillä äärettömän väsyneenä. Olimme koko päivän ulkona, ensin Calangute marketilla. Siellä kävimme taas vihannes-ja hedelmäostoksilla, sekä eräässä isossa "sekatavarakaupassa". Ostimme kotiin astioita, eli mm. vispilän ja kulhon, muovirasioita ym. Kulhoa ja vispilää etsinkin jonkun aikaa, koska lapset pitävät letuista, ja niiden teko on ollut melko hankalaa pienessä murokupissa haarukalla sekoittaen. Törmäsimme suomalaiseen pariskuntaan, jotka meille tuon myymälänkin neuvoivat. Olivat Tampereelta, ja Goalla jo kymmenettä kertaa. "Tähän jää koukkuun", he sanoivat, ja ymmärsimme täysin. Mies innostui Peten kanssa jo niin kamalasti puhumaan ja kertomaan juttujaan, että vaimonsa alkoi näyttää jo pieniä tuskastumisen merkkejä. Muutoin oikein mukava pariskunta. Hetken päästä näimme heidät taas, vaimo oli vaatemyymälää kollaamassa. Sinne ehkä siis oli kiire, ja siitä johtui tuo pieni kärsimättömyyden vivahdus kasvoilla..

Olemme oppineet jo melko hyvin kulkemaan myös isossa Calangutessa, eikä ruuhkakaan ota enää niin hermoon. Toki vieläkään liikennesääntöjä ei ole, ja tien yli mennään tehden huumorimielessä (puolitttain) ristinmerkkiä rintaan, napaten muksuja kädestä ja juosten. Töötit vaan tööttäävät ympärillä. Se on vaan mentävä, jos meinaa eteenpäin päästä.

Riksoilla kuljemme. Alkuun annoimme heille aina 100 rs, tai kysyimme paljonko maksaa. Nykyään annamme ryttyisen pinkan pikkuseteleitä, yleensä n. 50 rs, ja tyytyväisiä ovat. Siihenkin oppii. Eräs sisupussi tosin on kuskina, joka aina huutaa Hyndreed! (intialaisten englanti on hassunkuuloista, tosin niin kai tuo omanikin on).

Illalla menimme vielä rantaan, siis noin puoli viiden aikaan. Silloin aurinko on jo todella matalalla. Vesi oli puhtaampaa tuolloin kuin edellisenä päivänä. Love Shackin eräs hauska tarjoilija tuli selvittämään likaisuuden johtuneen/johtuvan jostain, josta emme täysin saaneet selvää. Sana monsuun siellä oli, ja käsillään hän näytti ympyrää ja sanoi PAM. Nyökimme jees jees, ja päättelimme hänen tarkoittaneen että monsuunisateet ovat tuoneet likaa, pam meinannee jonkinlaista ukkosta tai salamaa...no enivei, vesi oli puhtaampaa. Rannassa oli myös siellä täällä miehiä ison verkon kanssa, ja sillä he pyydystivät merestä ruohotupsuja, mitä siellä paljon oli. Meri oli eilen melko tyyni, oli mukava vaan kellua ja tuijotella taivasta ja antaa pienten huolien huuhtoutua äärettömyyksiin. Meri on kyllä sellainen elementti ainakin minulle, että vaikka kuinka sattuisi olemaan kurja olo (mitä täällä harvemmin on), kaikki paha unohtuu kun sinne vaan menee. Se on niin suuri ja rannaton...