Tammikuu 2018
Päätimme tänä vuonna lähteä Goalle taas muksujen kanssa. Heidän edellisestä Goan käynnistään tuli kuluneeksi viisi vuotta. Reissu vaati vähän enemmän alkuvalmisteluja, kuin kaksin meno, koska nyt etsimme asunnon etukäteen. Hieman uhkarohkeaa, koska ne nyt voivat kuvista huolimatta olla mitä vaan. Valitsimme kuitenkin asunnon Arporassa sijaitsevasta resortista.
Lähtiessä Suomesta keli oli järkyttävä, lunta tuli ja lentoja oli paljon peruttu. Yölentomme pääsi kuitenkin ajallaan ilmaan, ja aamulla perille saavuttuamme meitä oli vastassa mies kyltin kanssa.
Auto vei meidät asunnolle. Resortin pihassa oli uima-allas sekä pieni ravintola, josta sai pelkkää intialaista ruokaa. Muksut söivät siellä lähinnä paahtoleipää hillolla tai voilla ja joivat limesoodaa tai limsaa.
Asunto oli ihan ok. Netti tosin ei yllättäen toiminut, kuten oli luvattu. Se korjattiin, kun olin marmattanut siitä pari päivää. Asunnossa ei myöskään ollut kuin 2 peittoa ja 2 pyyhettä, intialaiset ilmeisesti jakavat kaiken, heh, niin yleistä tuollainen käytäntö tuntuu olevan. Saimme kyllä nopeasti kaikki mitä pyysimme, manager oli tosi kiva mies. Huomasin myöhemmin myös, että astioita oli todella vähän, esimerkiksi vain yksi kahvikuppi, mutta emme jaksaneet enää miettiä pikkuasioita. Asuntoon saatiin vedenkeitin pyynnöstä ja sillä saimme kokkailla kahvia, teetä ja nuudeleita. Parveke oli myös, ja siellä oli mukava istuskella kahvikuppinsa tai -lasinsa kera.
Ensimmäisenä päivänä minulle tuli rannassa todella huono olo. Se ehkä johtui valvotusta yöstä, lämpötilan yhtäkkisestä kohoamisesta, stressin hälvenemisestä tai niistä kaikista. Joka tapauksessa lähdimme kiireesti takaisin resortille, jonka pihaan oksensin sievästi pari kertaa. Sitten nukuinkin iltaan, ja olo oli taas ihan ok. Kaikki muutkin nukkuivat ns päikkäreitä, paitsi pikkuherra, jota "ei väsytä". Mietinkin unen jälkeen, että tulipa karistettua Suomen "pölyt" kunnolla kerrasta pois. =)
Uuden päivän valjettua läksimme Aramboliin, missä oli myös suomalaisia tuttaviamme. Arambolissa on Sweet Lake, aivan ihana järvi, joka on meren rannalla. Kuulostaa hassulta, mutta niin se vain on. Samalta rantatuolilta voit välillä pulahtaa mereen, välillä järveen. Muksujen kanssa hihkuimme ja hössötimme järvessä, niin että jopa leikkimieliset intialaiset katsoivat meitä ehkä hieman syrjäkarein.
Emme saaneet Arambolista yöpaikkaa, vaikka etsimme kuinka. Jenna kävi siellä kuitenkin parturissa, ja vähän me myös shoppailimme kaksin hänen kanssaan. Myöhemmin kuulimme, että 26.1 on Intiassa Rebublic Day, eli Intian tasavallan merkittävä juhlapäivä. Intialaisia tulee silloin Goalle suuria määriä, ja majapaikat ovat kiven alla. Myös liikenteessä oli ruuhkaa normaalia enemmän. Otimme taksin ja ajoimme asunnollomme yöksi. Goan välimatkat ovat pieniä, mutta aikaavieviä. Tuo 20 km vei noin tunnin .
Parina aamuna heräsin viideltä asunnon pihassa asustavan kukon kieuntaan. Se oli melko rasittavaa, koska muut vielä nukkuivat. Hortoilin aina pimeässä kahvinkeittimelle, kännykän taskulampun valossa. Parin yön jälkeen opin nukkumaan pidempään. Goalla aurinko nousi melkein tasan seitsemältä, jonka jälkeen ei lisälamppuja enää tarvinnut.
Kävimme myös Palolemissa. Asuimme kahdessa hutissa rannalla. Lapset omassaan ja me omassamme. Palolem on paratiisi, se vetää sanattomaksi ainakin Calanguten jälkeen.
Matkalla Palolemiin tajusin olevani siellä, missä on hyvä olla. Edellisenä iltana olin väsyksissä höpissyt miehelleni, etten keksi yhtään paikkaa Goalla, missä viihtyisin viikon. Tajusin tuossa taksissa, mitä olin tarkoittanut. En keksi yhtä paikkaa, koska haluaisin olla jokapaikassa koko ajan. Goa on vienyt jotain minusta ja antanut minulle niin paljon. Katselin taksin ikkunasta ja tunsin taas vanhan tunteen. Kun on niin onnellinen, että se melkein sattuu.
Ja se Palolem ja hutit. Niissä oli yöllä kylmä, rehellisesti sanoen meinasimme jäätyä kaikki. Ensimmäisen yön jälkeen kävin pyytämässä lisäpeittoja. Niitä saatiin toki yksi per hutti, eli taas mentiin jakomeiningillä. Emme jaksaneet kinuta enempää, koska alunperinkin olimme saaneet peittoja ja pyyhkeitä vain yksi per kaksi ja anelun jälkeen toiset. Marssimme, tai oikeammin sanoen ajoimme skoottereilla kauppakadulle ostamaan lapsille paksut hupparit. Niillä samaisilla skoottereilla kävimme myös eläinsuojelupaikassa viemässä taas ruokaa koirille, kuten viime vuonnakin.
Huttien kylmyydestä huolimatta Palolem oli se paratiisi. Voi sitä uimisen määrää, ja täytyy sanoa että vanhakin taas nuortui. Olin meressä varmasti 6 tuntia yhteensä molempina päivinä. Hukkasin sinne myös aurinkolasini, mutta sain myöhemmin mereltä uudet tilalle. Palolemissa tuli myös tehtyä vähän pieniä ostoksia kotiinviemiseksi mm. teetä.
Kotimatkalla Palolemista jäimme taksista Porvorimissa. Meillä
kun oli mukana teini-ikäinen, joka tahtoi kovasti shoppailla, ja siellä oli valtava ostari, Mall de Goa. Se on perustettu vasta vuonna 2016, eli suhteellisen uusi paikka. Olihan siellä neljä kerrosta kauppoja, siis muotikauppoja suuri osa, plus Mäkki ja Subi roskaruoan ystäville. Palloilimme siellä muutaman tunnin, jonka jälkeen tulimme kahdella bussilla Arporaan. Bussiin päädyimme tovin taksia haeskeltuamme. Heti kadutti, ettei oltu heitetty koko Palolemin reissua bussilla, se on niin älyttömän halpaa, ja on kiva matkustaa paikallisten seurassa. Tosin voi joutua seisomaan pitkänkin matkan.
Loppuajan hengailimme lähellä Arporaa. Yhtenä päivänä poikkesimme Little Vagatorissa ja kävimme kuvaamassa kiveen hakatun Shivan. Pikku Vagatoriin on todella jyrkät rappuset, mutta kyllä lehmätkin niitä pitkin pääsivät. Pois tullessa raput ottivat jo vähän voimille, askeleetkin olivat aivan tajuttoman korkeita.
Kävimme pariin kertaan myös Anjunassa biitsillä, ja lauantai-iltana Ingo's markkinoilla. Lapset halusivat välillä omaa aikaa, ja viettivät sitä vuorollaan asunnossa. Ehkä Intian hulina vaati pientä latausta, hiljaisuudessa kännykkää tai tietokonetta räpeltäen.
Kukaan ei tullut oikeastaan kipeäksi, pojalla oli vatsa eräänä päivänä vähän sekaisin, mutta se helpotti pian. Itse sain jonkun flunssan, ja ääni lähti. Goalla oli aivan hirveästi liikkeellä flunssaa, ihmiset yskivät ja pärskivät. Onneksi sain pöpön vasta viimeisenä päivänä.
Näimme reissussa kovasti tuttuja. Näimme intialaisen ystävämme Hillaryn, ja kävimme hänen luonaan. Hän esitteli meille kauniin vaimonsa, ja juttelimme kuulumiset. Näimme myös ruotsalaisia tuttavia, sekä toki intialaisia tuttavia todella paljon. Kaikki ihmettelivät, kuinka "babyt" ovat kasvaneet noin paljon. No, viidessä vuodessa lapset kehittyvät.
Voitin reissussa myös pelkoni ja uskalsin ajaa Intian liikenteessä skootterilla. Alku oli vähän haparoivaa, enkä missään välissä kovaa mennyt. Eri asia onko Intian liikenteessä niinkään järkeä ajaa skootterilla, sinänsä se on suoritus ja onhan se ihan hirveän kivaa. Ainoa, että saatiin yhdet sakot Peten kanssa, koska meillä ei ollut kypäriä. Skootterien mukana tuli, tadaa - kuka arvaisikaan, yksi kypärä per kaksi matkustajaa. Kypärät olivat lasten päissä, mutta selitäpä se rahanhimoiselle intialaiselle poliisille, joka pisti meidän 1000 rupiaamme taskuunsa. (13 €). Jouduin vielä kahdesti ratsiaan, joissa kysyttiin ajokorttia. Goalla oli todella paljon tarkastuspisteitä, mitä ei edellisillä kerroilla ollut juuri lainkaan. Oli myös ohjetauluja roskien laittamisesta roskikseen, kieltokylttejä kännykän käytöstä ajon aikana jne.
Reissu oli taas aivan mieletön. Oli kiva huomata, että lapsetkin tykkäsivät ja muistivat paikkoja ja ihmisiä. Olihan Goalla kuumaa, likaista ja itikoita, läksyjentekoa ja ruokakin välillä ihan väärää kuin mitä yritti tilata. Silti. Aurinko, yhdessäolo, jäätelöt, uiminen, moctailit, skootterikyydit, lukuisat koirat, vapaa-aika ja elämä.
Namaste.
Päätimme tänä vuonna lähteä Goalle taas muksujen kanssa. Heidän edellisestä Goan käynnistään tuli kuluneeksi viisi vuotta. Reissu vaati vähän enemmän alkuvalmisteluja, kuin kaksin meno, koska nyt etsimme asunnon etukäteen. Hieman uhkarohkeaa, koska ne nyt voivat kuvista huolimatta olla mitä vaan. Valitsimme kuitenkin asunnon Arporassa sijaitsevasta resortista.
Lähtiessä Suomesta keli oli järkyttävä, lunta tuli ja lentoja oli paljon peruttu. Yölentomme pääsi kuitenkin ajallaan ilmaan, ja aamulla perille saavuttuamme meitä oli vastassa mies kyltin kanssa.
Auto vei meidät asunnolle. Resortin pihassa oli uima-allas sekä pieni ravintola, josta sai pelkkää intialaista ruokaa. Muksut söivät siellä lähinnä paahtoleipää hillolla tai voilla ja joivat limesoodaa tai limsaa.
Asunto oli ihan ok. Netti tosin ei yllättäen toiminut, kuten oli luvattu. Se korjattiin, kun olin marmattanut siitä pari päivää. Asunnossa ei myöskään ollut kuin 2 peittoa ja 2 pyyhettä, intialaiset ilmeisesti jakavat kaiken, heh, niin yleistä tuollainen käytäntö tuntuu olevan. Saimme kyllä nopeasti kaikki mitä pyysimme, manager oli tosi kiva mies. Huomasin myöhemmin myös, että astioita oli todella vähän, esimerkiksi vain yksi kahvikuppi, mutta emme jaksaneet enää miettiä pikkuasioita. Asuntoon saatiin vedenkeitin pyynnöstä ja sillä saimme kokkailla kahvia, teetä ja nuudeleita. Parveke oli myös, ja siellä oli mukava istuskella kahvikuppinsa tai -lasinsa kera.
Ensimmäisenä päivänä minulle tuli rannassa todella huono olo. Se ehkä johtui valvotusta yöstä, lämpötilan yhtäkkisestä kohoamisesta, stressin hälvenemisestä tai niistä kaikista. Joka tapauksessa lähdimme kiireesti takaisin resortille, jonka pihaan oksensin sievästi pari kertaa. Sitten nukuinkin iltaan, ja olo oli taas ihan ok. Kaikki muutkin nukkuivat ns päikkäreitä, paitsi pikkuherra, jota "ei väsytä". Mietinkin unen jälkeen, että tulipa karistettua Suomen "pölyt" kunnolla kerrasta pois. =)
Uuden päivän valjettua läksimme Aramboliin, missä oli myös suomalaisia tuttaviamme. Arambolissa on Sweet Lake, aivan ihana järvi, joka on meren rannalla. Kuulostaa hassulta, mutta niin se vain on. Samalta rantatuolilta voit välillä pulahtaa mereen, välillä järveen. Muksujen kanssa hihkuimme ja hössötimme järvessä, niin että jopa leikkimieliset intialaiset katsoivat meitä ehkä hieman syrjäkarein.
Emme saaneet Arambolista yöpaikkaa, vaikka etsimme kuinka. Jenna kävi siellä kuitenkin parturissa, ja vähän me myös shoppailimme kaksin hänen kanssaan. Myöhemmin kuulimme, että 26.1 on Intiassa Rebublic Day, eli Intian tasavallan merkittävä juhlapäivä. Intialaisia tulee silloin Goalle suuria määriä, ja majapaikat ovat kiven alla. Myös liikenteessä oli ruuhkaa normaalia enemmän. Otimme taksin ja ajoimme asunnollomme yöksi. Goan välimatkat ovat pieniä, mutta aikaavieviä. Tuo 20 km vei noin tunnin .
Parina aamuna heräsin viideltä asunnon pihassa asustavan kukon kieuntaan. Se oli melko rasittavaa, koska muut vielä nukkuivat. Hortoilin aina pimeässä kahvinkeittimelle, kännykän taskulampun valossa. Parin yön jälkeen opin nukkumaan pidempään. Goalla aurinko nousi melkein tasan seitsemältä, jonka jälkeen ei lisälamppuja enää tarvinnut.
Kävimme myös Palolemissa. Asuimme kahdessa hutissa rannalla. Lapset omassaan ja me omassamme. Palolem on paratiisi, se vetää sanattomaksi ainakin Calanguten jälkeen.
Matkalla Palolemiin tajusin olevani siellä, missä on hyvä olla. Edellisenä iltana olin väsyksissä höpissyt miehelleni, etten keksi yhtään paikkaa Goalla, missä viihtyisin viikon. Tajusin tuossa taksissa, mitä olin tarkoittanut. En keksi yhtä paikkaa, koska haluaisin olla jokapaikassa koko ajan. Goa on vienyt jotain minusta ja antanut minulle niin paljon. Katselin taksin ikkunasta ja tunsin taas vanhan tunteen. Kun on niin onnellinen, että se melkein sattuu.
 |
| Palolemin palmut |
 |
| Palolem. Asuimme tuossa rannalla. |
Kotimatkalla Palolemista jäimme taksista Porvorimissa. Meillä
kun oli mukana teini-ikäinen, joka tahtoi kovasti shoppailla, ja siellä oli valtava ostari, Mall de Goa. Se on perustettu vasta vuonna 2016, eli suhteellisen uusi paikka. Olihan siellä neljä kerrosta kauppoja, siis muotikauppoja suuri osa, plus Mäkki ja Subi roskaruoan ystäville. Palloilimme siellä muutaman tunnin, jonka jälkeen tulimme kahdella bussilla Arporaan. Bussiin päädyimme tovin taksia haeskeltuamme. Heti kadutti, ettei oltu heitetty koko Palolemin reissua bussilla, se on niin älyttömän halpaa, ja on kiva matkustaa paikallisten seurassa. Tosin voi joutua seisomaan pitkänkin matkan.
Loppuajan hengailimme lähellä Arporaa. Yhtenä päivänä poikkesimme Little Vagatorissa ja kävimme kuvaamassa kiveen hakatun Shivan. Pikku Vagatoriin on todella jyrkät rappuset, mutta kyllä lehmätkin niitä pitkin pääsivät. Pois tullessa raput ottivat jo vähän voimille, askeleetkin olivat aivan tajuttoman korkeita.
 |
| Lehmä menossa Pikku Vagatoriin |
Kävimme pariin kertaan myös Anjunassa biitsillä, ja lauantai-iltana Ingo's markkinoilla. Lapset halusivat välillä omaa aikaa, ja viettivät sitä vuorollaan asunnossa. Ehkä Intian hulina vaati pientä latausta, hiljaisuudessa kännykkää tai tietokonetta räpeltäen.
Kukaan ei tullut oikeastaan kipeäksi, pojalla oli vatsa eräänä päivänä vähän sekaisin, mutta se helpotti pian. Itse sain jonkun flunssan, ja ääni lähti. Goalla oli aivan hirveästi liikkeellä flunssaa, ihmiset yskivät ja pärskivät. Onneksi sain pöpön vasta viimeisenä päivänä.
Näimme reissussa kovasti tuttuja. Näimme intialaisen ystävämme Hillaryn, ja kävimme hänen luonaan. Hän esitteli meille kauniin vaimonsa, ja juttelimme kuulumiset. Näimme myös ruotsalaisia tuttavia, sekä toki intialaisia tuttavia todella paljon. Kaikki ihmettelivät, kuinka "babyt" ovat kasvaneet noin paljon. No, viidessä vuodessa lapset kehittyvät.
 |
| Shiva |
Voitin reissussa myös pelkoni ja uskalsin ajaa Intian liikenteessä skootterilla. Alku oli vähän haparoivaa, enkä missään välissä kovaa mennyt. Eri asia onko Intian liikenteessä niinkään järkeä ajaa skootterilla, sinänsä se on suoritus ja onhan se ihan hirveän kivaa. Ainoa, että saatiin yhdet sakot Peten kanssa, koska meillä ei ollut kypäriä. Skootterien mukana tuli, tadaa - kuka arvaisikaan, yksi kypärä per kaksi matkustajaa. Kypärät olivat lasten päissä, mutta selitäpä se rahanhimoiselle intialaiselle poliisille, joka pisti meidän 1000 rupiaamme taskuunsa. (13 €). Jouduin vielä kahdesti ratsiaan, joissa kysyttiin ajokorttia. Goalla oli todella paljon tarkastuspisteitä, mitä ei edellisillä kerroilla ollut juuri lainkaan. Oli myös ohjetauluja roskien laittamisesta roskikseen, kieltokylttejä kännykän käytöstä ajon aikana jne.
Reissu oli taas aivan mieletön. Oli kiva huomata, että lapsetkin tykkäsivät ja muistivat paikkoja ja ihmisiä. Olihan Goalla kuumaa, likaista ja itikoita, läksyjentekoa ja ruokakin välillä ihan väärää kuin mitä yritti tilata. Silti. Aurinko, yhdessäolo, jäätelöt, uiminen, moctailit, skootterikyydit, lukuisat koirat, vapaa-aika ja elämä.
Namaste.
Hieno kirjoitus. Oli teillä upee reissu. Muistoja tuli, niitä täällä kylmässä pohjolassa ajattelette. Olipa kiva lukea tämä, kiitos Mia. T: Anoppi
VastaaPoista