Mapusan markkinat

Ensimmäisenä perjantaina olimme Mapusan markkinoilla. Tapahtuma oli hullumpi kuin Stocan hullut päivät ikinä. Porukkaa oli valtavasti, kaikki kävelivät eivätkä juuri välittäneet tuliko vastaan aikuinen vai lapsi. Tönittiin ja huudettiin. Naiset möivät kalaa jonka ns. ”tuoksu” oli päätä huumaava. Eräällä miehellä oli myynnissä chiliä, jota hän käsitteli paljain käsin. En tiedä pyyhkikö hän käsillään silmiään tai kävikö vessassa..

Markkinoilta lapset ostivat joululahjarahoillaan leluja, ja me aikuiset ostimme kotiin lähinnä ruokaa ja ruoanvalmistusvälineitä kuten kattilan ja paistinpannun. Ostin myös lähes pakotettuna nilkkakorun, jota en ole edes käyttänyt.

Markkinoilta kun olimme viimein lähdössä pois, oltuamme siellä tuskaisen tunnin, näimme jotain mikä ei mielestä pyyhkiydy pois ihan heti, tuskin koskaan. Tielle oli kannettu mies, joka siis makasi keskellä markkinakatua. Hänen kätensä ja jalkansa olivat vääristyneet eikä hän pystynyt kuin makaamaan paikallaan ja liikuttamaan päätään. Pete sanoi katsoneensa häntä suoraan silmiin, minä en kyennyt. Hänen silmänsä olivat kuulemma täynnä tuskaa. Hänen edessään oli kuppi johon ihmiset saivat laittaa rahaa, jos halusivat. Hänet oli kannettu siihen kerjäämään. En tiedä kauanko hänen ”työpäivänsä” kesti, liekö tunnin vai kahdeksan tuntia vai aamusta iltaan, enkä tiedä saiko hän mitään ruokaa tai juomaa sen aikana, oliko lakisääteisiä kahvi- tai ruokataukoja.

Autossa pois mennessämme, me rikkaat turistit taksissa, puhuimme Jennan kanssa miehestä. Jenna kysyi kahdeksanvuotiaan aivoillaan, tapetaanko mies. En oikein osannut siihen vastata. Puhuin vain kuinka maailma on täällä erilainen. Mies pyörii päässäni välillä yhä, vaikka yritän laittaa aivoihin off-vaihteen asian suhteen. Kuten myös sen suhteen kun näin markkinoiden oviaukossa noin Jennan ikäisen pojan, jolla oli noin Jerryn ikäinen lapsi sylissään. He istuivat maassa ja pienemmän pojan jalat olivat niin laihat ettei  niissä ollut kuin luut ja nahka. En tiedä missä heidän  vanhempansa olivat, tai oliko heillä edes vanhempia. Tuskin tulevat koskaan turistimatkalle Suomeen. Eivät välttämättä elä ensi viikolla. Tähän reissuun on mahtunut ilon ja onnen lisäksi kyyneliä.