Eilen teimme pienen kiertoajelun Keski-Goalla. Taksilla kurvailimme ensin paikkaan nimeltä Vanguinim Beach. Pieni ranta oli alhaalla laaksossa, tie kulki korkealla. Rannalla oli lähinnä lähihotellien asukkaita. Emme jääneet sinne, se näytti jotenkin tylsältä ja pieneltä, ja hotellin porttivahti kulki jatkuvasti vierellä ja vartioi. Hotellit olivat kalliin näköisiä. Rantaviiva oli ehkä max 100 m. Otimme taksin, ja ajoimme viereiselle Bambolim Beachille. Meillä oli siis mukana varusteet ihan yöpymistäkin varten, varulta, jos kiva pieni edullinen quest house löytyisi. Bambolimissa oli myös kaksi hotellia ja pieni ranta. Hotellien hinnat huimasivat päätä, toinen 8000 rupiaa/yö ja toinen 16000 rupiaa/yö. Istuimme vaan pienessä rantabaarissa ja joimme vettä ja söimme ranskalaisia. Emme menneet sielläkään uimaan. Taas otimme taksin, ja kurvailimme nyt niemen kärkeen Dona Paulaan. Se oli lähinnä satama, josta lautat kulkevat yli lahden. Kysyimme huviksemme hintaa saariretkelle, johon meitä on Bagassakin kosittu. Kopissa istui tympeä mies, joka ilmoitti retken hinnaksi 2000 rupiaa per pää. Kerroin hänelle hinnan olevan Calangutessa 1500 rupiaa. Mies tuiskaisi, "menkää sinne Calanguteen!". Ei järin häävi myyntitaktiikka hänellä, lienee tullut kuuma istuttuaan koko päivän pienessä kuumassa kopissa..Kuljeskelimme sataman alueella, ja istuimme taas hetken ravintolassa. Muksut joivat lassia, ja itse join Lime Soodan. Lime sooda on hyvää hellejuomaa, siinä on siis soodan lisäksi limeä ja sokeria. (kannattaa pyytää sweet lime soda, koska pelkkä salt sooda on melko karvasta limen kera). Juoman sanotaan auttavan myös mahdollisessa oksennnustaudissa. Pete ja Jerry söivät tässä ravintolassa, koska olivat jättäneet Bambolimissa väliin ruuan. Pete söi annoksen nimeltä "Goan sausages". Annos ei nimestään huolimatta sisällä makkaroita, vaan kuulemma ruskeat suikaleet, jotka ovat perunan ja paprikan kanssa lautasella, maistuvat lihasuikaleilta. Makkaroita on melko vaikea täältä löytääkin. Joka tapauklsessa tuo annos on kuulemma hyvin maustettu sekä hyvänmakuinen.
Katselimme Dona Paulassakin vähän ympärillemme, kävimme kysymässä myös erään hoteliin hintoja. Hinta oli melkein 6000 rs perhehuoneesta, ja jätimme senkin väliin.
Taksit olivat kustantaneet tällä kiertueella 1250 rupiaa, eli yli kympin euroissa. Dona Paulassa bongasimme busseja, ja hyppäsimmekin Panjimiin menevään bussiin. Bussissa on aina kiva istua, varsinkin illemmalla tai aamulla, kun on viileää. Päivällä siellä on melko kuumaa, koska bussi pysähtyy joka seisakkeella ja kulkee muutenkin hitaasti. Matka Panjimiin oli 30 rupiaa koko porukalta..(45 c). Panjimissa hyppäsimme bussista ulos satama-alueella, ajatuksena katsella laivoja. Paikalla olikin ferry eli lossi juuri lähdössä salmen yli Pohjois-Goalle, ja päätimme astua siihen. Lautalla pääsevät jalkamiehet ilmaiseksi, ainakin olen näin käsittänyt. Salmen toisella puolella lautta rantautui paikkaan nimelta Betim, joka on pieni kylä rantakojuineen. Siellä haisi kalalle, kalanmyyjiä olikin lukuisia. Satamaan päästyämme näimme samantien bussin pysähtyvät sen kohdalle, ja mies huusi "Calangute, Calangute". Sillä menimme loppumatkan, taas maksu oli onnettomat 30 rupiaa. Eli, bussin kun näet, kuski yleensä huutaa määränpään nimeä. Jollei, määränpää lukee kyllä ikkunassakin, sekä toki kannattaa kysyä. Bussiin vain istutaan, ja rahastaja kohta kiertää. Kannattaa olla pikkurahaa mukana. Bussit ovat ainakin kymmenkertaisesti halvempia ja siis mukavia matkustaa viileään aikaan. Rohkeasti vaan sisään!
Calangutesta, josta on sinänsä kävelymatka Bagaan, taitoimme loppumatkan rikshalla koska oli jo ilta ja jalatkin soosia. Riksha maksoi tuosta pikkupätkästä enemmän kuin nuo kaksi bussia yhteensä, mutta mukava siinä on vilpoisassa kulkea.
Bagassa törmäsimme Samiin, taksikuskiin joka meitä on kuskaillut jonkun verran, ja johon olemme hieman tutustuneet. Sovimme hänen kanssaan saariretkestä tulevana sunnuntaina.
Ainiin, Jenna sai eilen kaikki annetut koulutehtävänsä tehtyä loppuun. Enää kertailua ja huilailua..Hyvin meni sillä saralla, vaikka välillä tuntuikin hetken ajan epätoivoiselta, ja valtavalta tehtävien määrä. Toivottavasti olemme saaneet hänet jotain oppimaankin, uskon kyllä näin. Onpa tytöllä muisteltavaa erilaisesta koulunkäynnistä nyt, ja uskon että muutoinkin on oppinut asioita ja saanut näkemystä maailmasta enemmän kuin koulussa, mitenkään pientä ihanaa Taivalkunnan koulua väheksymättä. Välillä tehtävien teko oli vaikeaa, toki siksikin, koska pikkuveljellä ei ollut koulutehtäviä, ja ulkona oli upea ilma. Sisukkaasti hän ne joka tapauksessa aina teki, ja lisäksi luki paljon suomenkielisiä kirjoja, moneenkin kertaan. Bonuksena on tullut hieman englannin kielen taitoa siinä sivussa. Uteliaisuus ja halu englannin kielen taitoon on kova, vähän väliä hän kyselee mitä mikäkin sana on englanniksi tai suomeksi, tai miten joku asia sanotaan. Ykkösestä kymppiin Jenna myös laskee. Jopa pikku-Jerrykin osaa tilata ravintolasta jo laskun sekä pyytää sitruunaa englanniksi =).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti