kirj. 20.1.13
Tänään sunnuntaina kotiuduimme takaisin viikonloppureissultamme. Eilen kävimme ensin Splashdownissa, joka on vesipuisto Anjunan takana. Täältä meiltä matkaa ehkä noin 7 km. Olimme siellä melko pitkän päivän, muksuthan siitä nauttivat ja oli se kiva itsekin altaassa välillä lojua sekä laskea mäkiä. Splashdown on melko kallis paikka, liput neljältä olivat yli kympin euroissa. Lukkokaapin saadakseen on maksettava takuumaksu sekä 1,50 maksu lukosta sekä avaimesta. Itse kävin kaapilla päivällä jotain hakemassa, ja kadotin tuon pienen lukon. Myöhemmin kävin vielä kokeilemassa, josko joku toinen olisi sen laittanut omaan kaappiinsa, ja kas, avaimeni sopi kaikkiin lukkoihin mitä siellä oli. Eli lukkokaappien lukkoihin sopivat kaikkien asiakkaiden avaimet, - ilmanko puistossa kehotetaankin jättämään arvoesineet kotiin. Petellä oli mukana rinkassa oma lukko, ja laitoimme sitten sen kaapin oveen. Eli, jos joskus eksyt Splashdowniin, ota mukaan oma riippulukko. (Kadonneen lukon löysin myöhemmin kaapin alta ja sain takuumaksuni takaisin).
Puistosta jatkoimme Pikku Vagatoriin. On olemassa myös "oikea" Vagator,
jossa olimme viime talvena. Nyt tuumimme mennä tsekkaamaan tämän
pienemmän. Taksila sinne kurvailtiin ja mentiin ekaan questhouseen mikä
vastaan tuli, emme jaksaneet lähteä hintoja vertailemaan. Vierastaloja
oli kylki kyljessä. Meidän huoneemme maksoi 1000rs eli melko keskitasoa,
tai kalliskin. Siinä oli parisänky, wc, suihku sekä tv. Pihassa oli oma
ravintola, jossa söimme. Jerryn kanssa ei ole aina kivaa olla
ravintolassa, ja nyt oli taas sellainen päivä. Jerry oli väsynyt vissiin
vesipuistosta, ja kaikki ruoka oli pahaa. Lisäksi ruokia sai odottaa
illalla 45 minuuttia. Kaipasimme omaa keittiötä...
Illalla käppäilimme vielä rannalle. Senkin läheisyydessä oli jos jonkinlaista kojua, eräs nainen yritti epätoivolla saada minua ostamaan lampunvarjostimia. Ne olivat toki kauniita, sekä halpoja, mutta olen ottanut täällä periaatteen etten osta sitä mitä en tarvitse. Ei meillä ole kuin yksi huone, ja jos siihen kaikki mahdolliset varjostimet sun muut häkkyrät ostaisi, voisi tila käydä vähiin.
Rannalle oli jyrkät portaat, tuli mieleen Pispala, nämä olivat vaan hieman hankalammat. Muksut menivät ne istuen alas. Itseäkin väsymys jo meinasi huipata. Mutta pimenevän illan näköalat olivat mahtavat
Alhaalla rannassa oli lehmiä ja aaseja, mietimme hetken kuinka ihmeessä lehmät olivat sinne tulleet...Aasit kai vielä kiipeilevät vuorenrinteitä..No, ehkä sinne menee kuitenkin joku huoltotie jossain...
Illalla uni maistui pienen iltapalan jälkeen. Sänky oli kova, nariseva ja ahdas, mutta se ei haitannut. Pää tyynyyn ja elpaamista.
Aamulla Jenna valitteli vatsaansa. Ensin olimme ajatelleet olla vielä yön pienessä Vagatorissa, mutta muutimme mielemme. Myöskin asumisen hinnan, sekä ruokailun hankaluuden vuoksi. Jenna sanoi jaksavansa rantareissun vielä, ja pienen epäröinnin jälkeen sinne lähdimme. Rannassa alkoi vatsaa jo kovasti koskea, ja hän lepäili vaan rantatuolissa, Jerryn kanssa uitiin aalloissa. Kotiin lähdimme melko pian, ja portaissa kävi sääliksi pientä reissaajaa, vatsakipu sekä se nousu tuskin olivat mukava yhdistelmä!
Jerrykin jo kaipasi Intian kotiin, kuten hän Bagan paikkaamme sanoo, ja niinpä nappasimme taksin ja tulimme tänne.
Taksimatkan jälkeen Jenna oksensi kadulle, ja hänen olonsa alkoi pikkuhiljaa kohentua. Itse oli mukava keittää kahvia sekä kokata ruokaa omassa keittiössä, ei tarvinnut kuunnella ränkkäämistä, ja linssikeittokin maistui kaikille. Kuvia olen tässä päivitellyt facebookiin, sekä muuten surffaillut vaan, kokkailun jälkeen. Tänään emme lähde minnekään, edes lähirantaan. Täällä vaan ollaan ja huilitaan. Reissussa oli kivaa, mutta kotiin oli mukava tulla.
Tänään sunnuntaina kotiuduimme takaisin viikonloppureissultamme. Eilen kävimme ensin Splashdownissa, joka on vesipuisto Anjunan takana. Täältä meiltä matkaa ehkä noin 7 km. Olimme siellä melko pitkän päivän, muksuthan siitä nauttivat ja oli se kiva itsekin altaassa välillä lojua sekä laskea mäkiä. Splashdown on melko kallis paikka, liput neljältä olivat yli kympin euroissa. Lukkokaapin saadakseen on maksettava takuumaksu sekä 1,50 maksu lukosta sekä avaimesta. Itse kävin kaapilla päivällä jotain hakemassa, ja kadotin tuon pienen lukon. Myöhemmin kävin vielä kokeilemassa, josko joku toinen olisi sen laittanut omaan kaappiinsa, ja kas, avaimeni sopi kaikkiin lukkoihin mitä siellä oli. Eli lukkokaappien lukkoihin sopivat kaikkien asiakkaiden avaimet, - ilmanko puistossa kehotetaankin jättämään arvoesineet kotiin. Petellä oli mukana rinkassa oma lukko, ja laitoimme sitten sen kaapin oveen. Eli, jos joskus eksyt Splashdowniin, ota mukaan oma riippulukko. (Kadonneen lukon löysin myöhemmin kaapin alta ja sain takuumaksuni takaisin).
Puistosta jatkoimme Pikku Vagatoriin. On olemassa myös "oikea" Vagator,
jossa olimme viime talvena. Nyt tuumimme mennä tsekkaamaan tämän
pienemmän. Taksila sinne kurvailtiin ja mentiin ekaan questhouseen mikä
vastaan tuli, emme jaksaneet lähteä hintoja vertailemaan. Vierastaloja
oli kylki kyljessä. Meidän huoneemme maksoi 1000rs eli melko keskitasoa,
tai kalliskin. Siinä oli parisänky, wc, suihku sekä tv. Pihassa oli oma
ravintola, jossa söimme. Jerryn kanssa ei ole aina kivaa olla
ravintolassa, ja nyt oli taas sellainen päivä. Jerry oli väsynyt vissiin
vesipuistosta, ja kaikki ruoka oli pahaa. Lisäksi ruokia sai odottaa
illalla 45 minuuttia. Kaipasimme omaa keittiötä...Illalla käppäilimme vielä rannalle. Senkin läheisyydessä oli jos jonkinlaista kojua, eräs nainen yritti epätoivolla saada minua ostamaan lampunvarjostimia. Ne olivat toki kauniita, sekä halpoja, mutta olen ottanut täällä periaatteen etten osta sitä mitä en tarvitse. Ei meillä ole kuin yksi huone, ja jos siihen kaikki mahdolliset varjostimet sun muut häkkyrät ostaisi, voisi tila käydä vähiin.
Rannalle oli jyrkät portaat, tuli mieleen Pispala, nämä olivat vaan hieman hankalammat. Muksut menivät ne istuen alas. Itseäkin väsymys jo meinasi huipata. Mutta pimenevän illan näköalat olivat mahtavat
Alhaalla rannassa oli lehmiä ja aaseja, mietimme hetken kuinka ihmeessä lehmät olivat sinne tulleet...Aasit kai vielä kiipeilevät vuorenrinteitä..No, ehkä sinne menee kuitenkin joku huoltotie jossain...
Illalla uni maistui pienen iltapalan jälkeen. Sänky oli kova, nariseva ja ahdas, mutta se ei haitannut. Pää tyynyyn ja elpaamista.
Aamulla Jenna valitteli vatsaansa. Ensin olimme ajatelleet olla vielä yön pienessä Vagatorissa, mutta muutimme mielemme. Myöskin asumisen hinnan, sekä ruokailun hankaluuden vuoksi. Jenna sanoi jaksavansa rantareissun vielä, ja pienen epäröinnin jälkeen sinne lähdimme. Rannassa alkoi vatsaa jo kovasti koskea, ja hän lepäili vaan rantatuolissa, Jerryn kanssa uitiin aalloissa. Kotiin lähdimme melko pian, ja portaissa kävi sääliksi pientä reissaajaa, vatsakipu sekä se nousu tuskin olivat mukava yhdistelmä!
Jerrykin jo kaipasi Intian kotiin, kuten hän Bagan paikkaamme sanoo, ja niinpä nappasimme taksin ja tulimme tänne.
Taksimatkan jälkeen Jenna oksensi kadulle, ja hänen olonsa alkoi pikkuhiljaa kohentua. Itse oli mukava keittää kahvia sekä kokata ruokaa omassa keittiössä, ei tarvinnut kuunnella ränkkäämistä, ja linssikeittokin maistui kaikille. Kuvia olen tässä päivitellyt facebookiin, sekä muuten surffaillut vaan, kokkailun jälkeen. Tänään emme lähde minnekään, edes lähirantaan. Täällä vaan ollaan ja huilitaan. Reissussa oli kivaa, mutta kotiin oli mukava tulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti