23.1.13
Päivät ovat kuluneet melko tasaiseen tahtiin, yleensä kauppareissu ruuhkassa ja päälle uimarantaa. Vesi oli viikonlopun aikana "muuttunut", se oli tehnyt rantaan korkean hiekkavallin, ja lämpötila oli mielestämme noussut monta astetta. Vesi on matalalla kun menemme aamupäivällä rantaan ja iltaa kohti se nousee ilmeisesti valliin saakka. Aallot ovat jotenkin pehmenneet. Jenna sukeltelee ja on oppinut kellumaan, Jerryä saa todella väliin vahtia, hän tahtoisi niin syvälle. Toivon että Jerry oppii pian uimaan, hän myös aalloissa sukeltelee. Välttämättä uimataito ei tällä reissulla toki tule, mutta lähellä se on.
Eilen illalla oli barbeque-juhlat Hilaryn ravintolassa. Sinne oli saapunut suomalaisia, myös eskarilainen tyttö, jonka kanssa Jenna ja Jerry kovasti leikkivät alku-ujostelun jälkeen. Tyttö on täällä isänsä kanssa, oli vähän puhetta mahdollisesta tulevasta retkestä jonnekin, Paradise-beach oli puheena, missä lie onkaan.
He olivat mukavia, ja oli kieltämättä mukava jutella suomea pitkästä aikaa, juttu luistikin myöhään yöhön. Vasta puoliltaöin kotisänkymme oli täynnä nukkuvia ihmisiä.
Tällä hetkellä Jenna pakertaa matikkaa. Olemme luovuttaneet kellon opettelun hetkeksi, se oli tosi raskasta, pieneen aikaan oli tehtäviä kellonajoista aamuisin, iltaisin sekä myös väliaikoja. Jonkun verran Jenna jo oppi, mutta ajattelimme että tauko on nyt paikallaan. Opettajan kanssa juttelin Wilmassa, ja hän sanoi että ei stressiä, kelloa opetellaan vielä monta vuotta. Välillä hiki virtaa itseltäkin, kun yrittää "taantua" 8-vuotiaan ajatuksen tasolle, aikuiselle nuo asiat ovat niin itsestäänselvyyksiä. Äidinkieli Jennalta menee kuin vettä vaan, mistä olen erityisen ylpeä, se oli aina itselläkin vahvin puoli. Matikassakin sujuvat kyllä muut asiat suht jouhevasti, ajan käsite on vaan hieman hakusessa.
Eilen lueskelin facebookista, kuinka erään entisen työkaverin lapset ovat taas vatsataudissa, ja joku oli kuumeessa, ja joku jossain. Kaikki aina ihmettelevät uskallusta Intian retkeen, koska täällä sairastuu kaikkeen. Me olemme olleet nyt reissussa 23 päivää, ja me aikuiset olemme olleet täysin terveinä koko ajan, Jerryllä on ollut kerran puolen päivän kestävä "ripuli", ja Jennalla kaksi yksittäistä kuumetta, jotka kestivät päivän. Ne olisivat olleet mahdollisesti Suomessakin. Välillä tosiaan kun lukee facea tai iltalehteä, missä lukee liuta liikkeellä olevista Suomen viruksista, sitä miettii olevansa onneksi kaukana sieltä missä jatkuvasti sairastetaan..No, en tarkoita, etteikö Intiassakin sairastu, ehkä meillä on vaan ollut tuuria. Mutta ei siellä kotipohjolassakaan ihmiset terveinä pysy. Itse olen ollut nyt oikeastaan terveempi kuin pitkiin aikoihin, nivelrikosta johtuvat ajoittaiset säryt ovat jääneet kokonaan pois, vatsaa joskus pikkuisen nipistää mutta yleensä siihen auttaa veden juonti. Viimeksi auttoi kuukautisten loppuminen siltä erää...
31.1.2013
Kuukausi sitten lähdettiin reissuun. Aika on käsite sinänsä, se vain kulkee...meidän päivämme kulkevat hiljalleen, silti nopeasti. Aamulla herätään, kokataan kaasuhellalla kaurapuuroa tai lettuja, ja keitellään kahvia. Uimassa ehkä käydään, välillä ruuhkassa ruokakaupassa. Aika vaan lipuu..ei ole kiirettä minnekään..tämä on kuin jonkinlaista unta. Lämmintä unta.
Pete osti täältä silmälasit. Itse näin siellä puodissa silloin aurinkolasit, jotka tahtoisin vahvuuksilla..sen asian suhteen ajattelen jo kuin intialaiset "maybe sometimes, maybe tomorriow" ( eli ehkä joskus, ehkä huomenna...) Yhtenä päivänä mietimme, että jos loma olisi vain viikon, tai kaksi viikkoa, tai kuukauden..se olisi jo ohi..Nyt ollaan vaan, ei suunnitella...elämä on..
Toissapäivänä olimme Anjuna beachilla uimassa. Se oli melko hiljainen ranta, ja saimme uida rauhassa. Oma Bagan rantamme on ollut hiljattain niin täynnä, ettei sekaan tahdo mahtua. Taksari kertoi, että juuri oli Intiassa neljän päivän loma, ja ilmeisesti Bagan/Calanguten ranta on suosittu kohde. Yritimme siellä maanantaina uida, ja sekaan ei oikeasti mahtunut. Intialaiset miehet heittivät vedessä toisilleen tennispalloa, ja päätään sai varoa.
Eilen olimme taas Anjunassa, olimme Flea Marketilla, eli
"hippimarkkinoilla". Tunnelma oli..no..jos olet ollut joskus Stocmannin
hulluilla päivillä, kerro se sadalla..tai tuhannella se ihmismäärä. Ja
kaikki huutavat, ja on kuuma..Jerryä alkoi koskemaan vatsaan, ja
molemmat muksut olivat kuumissaaan ja väsyjä. Ei hyvä paikka lasten
kanssa. Kaikki jota ostimme oli heille, itselleen ei jaksanut tai
viitsinyt edes katsella. Ja itsellä on jo kaikkea. Paitsi kirotut
kengät...niitä olen katsellut jo noin sadasta liikkeestä..Minulla on
sievä 42 kengännumero, ja jos sattumalta löydän tarpeeksi pitkät
sandaalit, ne ovat niin leveät ja korkeat että pyörivät jaloissa. No,
siitä asiasta on tullut jo osittain vitsi, ja haaste..minulla on jo
kengät ja voin niillä kävellä. Mutta, ehkä..
Minun jalkoihini on tullut ikäviä rakkoja. Kuin vesikelloja. Ensin tuli yksi, ja nyt on taas uusi, ja pari uutta on tulossa. Kävin tänä aamuna lääkärillä, hän määräsi salvaa ja lääkettä iltaisin otettavaksi. Pari päivää sitten hain myös antibiootit flunssaan, peläten poskiontelontulehdusta. Flunssa alkaa parantua, toivon että koipeni myös. Lääkärin nimi on mrs Dorine, ja hänen toimistonsa on pieni, kerrostalon alakerrassa oleva koppero. Hän on ystävällinen nainen. Hänellä ei ole tietokonetta, ja hän kirjoittaa reseptit aina paperille, lääkkeen saajana on vain Mia. Ei sukunimiä, ei hetuja. Ovi on aina auki vastaanoton ajan, kuulen edellisen vaivat ja he kuulevat minun vaivani. Ei se häiritse. Mrs Dorine laskuttaa yhdestä käynnistä 100 rs, eli Suomen rahassa n. 1,4 euroa. Hän muisti minut viimevuodelta.
Ja niitä rakkoja, niitä luultavasti aiheuttavat muurahaiset talossamme.
Muurahaiset...ne ovat luku sinänsä...Aina puhutaan vaan moskiitoista, eli suomeksi itikoista. Mutta meillä kuhisee näitä pikku pirulaisia, ja ne purevat. Yksi muro lattialla = sata muurahaista kimpussa Jokainen voi itse siitä laskea, mitä on kaksi lasta + murot...no. Olemme niitä häätäneet, ja tänä aamuna Sarah toi meille jauhomaista myrkkyä, mitä kuulemma ripotellaan sinne mistä muurahaiset tulevat..". No, pärjäämme kyllä. Nuo vesikellot ovat vaan raivostuttavia!
4.2.2013
Päivä alkaa olla taas illassa. Eilen saimme naapurin mieheltä vinkkejä leipäkauppiaasta, ja täna aamuna Pete kävikin jo aikaisin hakemassa häneltä tuoreita sämpylöitä. Kauppias kulkee "polkupyörärikshalla", jonka päällä on iso laatikollinen leipää. Hän soittaa torvea kulkiessaan, vähän kuin pelkistetty jäätelöauto =)
Tähän asti on löydetty vain paahtoleipiä, kolmea eri lajia mutta kuitenkin vain niitä. Muksut jo kyselivät sämpylöitä, tosin minun leipomiani, mutta nuo saavat nyt kelvat koska uunia ei ole.
Muitakin pyöräkauppiaita kulkee, ja soittaa torvea kulkiessaan. Kulkee myös kauppiaita ilman pyörää, esim patjakauppias kantaa päänsä päällä pinoa patjoja.
Uimassa olimme monta tuntia. Olen alkanut harrastaa oikein "uintia", siis ettei vaan läträämistä lasten kanssa. Melko fyysistä se on, ja tekee varmasti hyvää kropalle. Rantahiekalla on myös hyvä tehdä huuvereita. Selkä ei oireile kun jaksaa vähän touhuta. Pete on taas usein käynyt aamulenkillä meren rannassa. Ja toki myös uinut. Ja käveltyähän täällä tulee todella paljon.
Rannan jälkeen kokeilimme toista vinkkiä, mistä kaverimme eilen kertoi. Olemme tähän asti ostaneet kaikki elintarvikkeet kalliista Tito's marketista, tosin lisäksi hakeneet Calangute marketista perunat ja vihannekset. Sinne on kuitenkin riksamatka. Kananmunat olemme hakeneet tältä kadulta eräältä myyjältä. Kaikki on vähän eri paikoissa. Vehnäjauhoja on toimittanut oma emäntämme tänne. Mutta, tänään siis menimme pieneen "local" -markettiin, mitä ei olisi ilman neuvoja löytänytkään. Tuosta omalta kadultamme erkanee sotkuinen ja roskainen tie, joka johdattaa ns. köyhälle alueelle. Siellä näkyi vain talojen asukkaita. Siellä oli pieni puoti, jossa oli mies myymässä. Irtotavarana oli perunaa, tomaatteja, kurkkuja, sipulia ja ties mitä, sekä kaupasta löytyi kaikenlaista, pesuaineita ym. Ostimme kaksi kassillista ruokaa, hinnaksi tuli 2 euroa suomen rahassa. Kauppa on ilmeisesti paikallisten "oma" kauppa, josta he hakevat ruokansa, mutta kyllä sinne voivat muutkin mennä, ja ajattelimme että hyvä se varmasti on että sitä suosii ja sinne rahansa vie, ennen kuin tuonne Titojen ja muiden kalliisiin marketeihin. Calanguten hedelmä- ja vihannestori on edelleen myös halpa, mutta sinne on tosiaan matkaa lasten kanssa mennä.
Päivät ovat kuluneet melko tasaiseen tahtiin, yleensä kauppareissu ruuhkassa ja päälle uimarantaa. Vesi oli viikonlopun aikana "muuttunut", se oli tehnyt rantaan korkean hiekkavallin, ja lämpötila oli mielestämme noussut monta astetta. Vesi on matalalla kun menemme aamupäivällä rantaan ja iltaa kohti se nousee ilmeisesti valliin saakka. Aallot ovat jotenkin pehmenneet. Jenna sukeltelee ja on oppinut kellumaan, Jerryä saa todella väliin vahtia, hän tahtoisi niin syvälle. Toivon että Jerry oppii pian uimaan, hän myös aalloissa sukeltelee. Välttämättä uimataito ei tällä reissulla toki tule, mutta lähellä se on.
Eilen illalla oli barbeque-juhlat Hilaryn ravintolassa. Sinne oli saapunut suomalaisia, myös eskarilainen tyttö, jonka kanssa Jenna ja Jerry kovasti leikkivät alku-ujostelun jälkeen. Tyttö on täällä isänsä kanssa, oli vähän puhetta mahdollisesta tulevasta retkestä jonnekin, Paradise-beach oli puheena, missä lie onkaan.
He olivat mukavia, ja oli kieltämättä mukava jutella suomea pitkästä aikaa, juttu luistikin myöhään yöhön. Vasta puoliltaöin kotisänkymme oli täynnä nukkuvia ihmisiä.
Tällä hetkellä Jenna pakertaa matikkaa. Olemme luovuttaneet kellon opettelun hetkeksi, se oli tosi raskasta, pieneen aikaan oli tehtäviä kellonajoista aamuisin, iltaisin sekä myös väliaikoja. Jonkun verran Jenna jo oppi, mutta ajattelimme että tauko on nyt paikallaan. Opettajan kanssa juttelin Wilmassa, ja hän sanoi että ei stressiä, kelloa opetellaan vielä monta vuotta. Välillä hiki virtaa itseltäkin, kun yrittää "taantua" 8-vuotiaan ajatuksen tasolle, aikuiselle nuo asiat ovat niin itsestäänselvyyksiä. Äidinkieli Jennalta menee kuin vettä vaan, mistä olen erityisen ylpeä, se oli aina itselläkin vahvin puoli. Matikassakin sujuvat kyllä muut asiat suht jouhevasti, ajan käsite on vaan hieman hakusessa.
Eilen lueskelin facebookista, kuinka erään entisen työkaverin lapset ovat taas vatsataudissa, ja joku oli kuumeessa, ja joku jossain. Kaikki aina ihmettelevät uskallusta Intian retkeen, koska täällä sairastuu kaikkeen. Me olemme olleet nyt reissussa 23 päivää, ja me aikuiset olemme olleet täysin terveinä koko ajan, Jerryllä on ollut kerran puolen päivän kestävä "ripuli", ja Jennalla kaksi yksittäistä kuumetta, jotka kestivät päivän. Ne olisivat olleet mahdollisesti Suomessakin. Välillä tosiaan kun lukee facea tai iltalehteä, missä lukee liuta liikkeellä olevista Suomen viruksista, sitä miettii olevansa onneksi kaukana sieltä missä jatkuvasti sairastetaan..No, en tarkoita, etteikö Intiassakin sairastu, ehkä meillä on vaan ollut tuuria. Mutta ei siellä kotipohjolassakaan ihmiset terveinä pysy. Itse olen ollut nyt oikeastaan terveempi kuin pitkiin aikoihin, nivelrikosta johtuvat ajoittaiset säryt ovat jääneet kokonaan pois, vatsaa joskus pikkuisen nipistää mutta yleensä siihen auttaa veden juonti. Viimeksi auttoi kuukautisten loppuminen siltä erää...
31.1.2013
Kuukausi sitten lähdettiin reissuun. Aika on käsite sinänsä, se vain kulkee...meidän päivämme kulkevat hiljalleen, silti nopeasti. Aamulla herätään, kokataan kaasuhellalla kaurapuuroa tai lettuja, ja keitellään kahvia. Uimassa ehkä käydään, välillä ruuhkassa ruokakaupassa. Aika vaan lipuu..ei ole kiirettä minnekään..tämä on kuin jonkinlaista unta. Lämmintä unta.
Pete osti täältä silmälasit. Itse näin siellä puodissa silloin aurinkolasit, jotka tahtoisin vahvuuksilla..sen asian suhteen ajattelen jo kuin intialaiset "maybe sometimes, maybe tomorriow" ( eli ehkä joskus, ehkä huomenna...) Yhtenä päivänä mietimme, että jos loma olisi vain viikon, tai kaksi viikkoa, tai kuukauden..se olisi jo ohi..Nyt ollaan vaan, ei suunnitella...elämä on..
Toissapäivänä olimme Anjuna beachilla uimassa. Se oli melko hiljainen ranta, ja saimme uida rauhassa. Oma Bagan rantamme on ollut hiljattain niin täynnä, ettei sekaan tahdo mahtua. Taksari kertoi, että juuri oli Intiassa neljän päivän loma, ja ilmeisesti Bagan/Calanguten ranta on suosittu kohde. Yritimme siellä maanantaina uida, ja sekaan ei oikeasti mahtunut. Intialaiset miehet heittivät vedessä toisilleen tennispalloa, ja päätään sai varoa.
 |
| Lehmä juhla-asussaan markkinoilla |
Minun jalkoihini on tullut ikäviä rakkoja. Kuin vesikelloja. Ensin tuli yksi, ja nyt on taas uusi, ja pari uutta on tulossa. Kävin tänä aamuna lääkärillä, hän määräsi salvaa ja lääkettä iltaisin otettavaksi. Pari päivää sitten hain myös antibiootit flunssaan, peläten poskiontelontulehdusta. Flunssa alkaa parantua, toivon että koipeni myös. Lääkärin nimi on mrs Dorine, ja hänen toimistonsa on pieni, kerrostalon alakerrassa oleva koppero. Hän on ystävällinen nainen. Hänellä ei ole tietokonetta, ja hän kirjoittaa reseptit aina paperille, lääkkeen saajana on vain Mia. Ei sukunimiä, ei hetuja. Ovi on aina auki vastaanoton ajan, kuulen edellisen vaivat ja he kuulevat minun vaivani. Ei se häiritse. Mrs Dorine laskuttaa yhdestä käynnistä 100 rs, eli Suomen rahassa n. 1,4 euroa. Hän muisti minut viimevuodelta.
Ja niitä rakkoja, niitä luultavasti aiheuttavat muurahaiset talossamme.
Muurahaiset...ne ovat luku sinänsä...Aina puhutaan vaan moskiitoista, eli suomeksi itikoista. Mutta meillä kuhisee näitä pikku pirulaisia, ja ne purevat. Yksi muro lattialla = sata muurahaista kimpussa Jokainen voi itse siitä laskea, mitä on kaksi lasta + murot...no. Olemme niitä häätäneet, ja tänä aamuna Sarah toi meille jauhomaista myrkkyä, mitä kuulemma ripotellaan sinne mistä muurahaiset tulevat..". No, pärjäämme kyllä. Nuo vesikellot ovat vaan raivostuttavia!
4.2.2013
Päivä alkaa olla taas illassa. Eilen saimme naapurin mieheltä vinkkejä leipäkauppiaasta, ja täna aamuna Pete kävikin jo aikaisin hakemassa häneltä tuoreita sämpylöitä. Kauppias kulkee "polkupyörärikshalla", jonka päällä on iso laatikollinen leipää. Hän soittaa torvea kulkiessaan, vähän kuin pelkistetty jäätelöauto =)
Tähän asti on löydetty vain paahtoleipiä, kolmea eri lajia mutta kuitenkin vain niitä. Muksut jo kyselivät sämpylöitä, tosin minun leipomiani, mutta nuo saavat nyt kelvat koska uunia ei ole.
Muitakin pyöräkauppiaita kulkee, ja soittaa torvea kulkiessaan. Kulkee myös kauppiaita ilman pyörää, esim patjakauppias kantaa päänsä päällä pinoa patjoja.
Uimassa olimme monta tuntia. Olen alkanut harrastaa oikein "uintia", siis ettei vaan läträämistä lasten kanssa. Melko fyysistä se on, ja tekee varmasti hyvää kropalle. Rantahiekalla on myös hyvä tehdä huuvereita. Selkä ei oireile kun jaksaa vähän touhuta. Pete on taas usein käynyt aamulenkillä meren rannassa. Ja toki myös uinut. Ja käveltyähän täällä tulee todella paljon.
Rannan jälkeen kokeilimme toista vinkkiä, mistä kaverimme eilen kertoi. Olemme tähän asti ostaneet kaikki elintarvikkeet kalliista Tito's marketista, tosin lisäksi hakeneet Calangute marketista perunat ja vihannekset. Sinne on kuitenkin riksamatka. Kananmunat olemme hakeneet tältä kadulta eräältä myyjältä. Kaikki on vähän eri paikoissa. Vehnäjauhoja on toimittanut oma emäntämme tänne. Mutta, tänään siis menimme pieneen "local" -markettiin, mitä ei olisi ilman neuvoja löytänytkään. Tuosta omalta kadultamme erkanee sotkuinen ja roskainen tie, joka johdattaa ns. köyhälle alueelle. Siellä näkyi vain talojen asukkaita. Siellä oli pieni puoti, jossa oli mies myymässä. Irtotavarana oli perunaa, tomaatteja, kurkkuja, sipulia ja ties mitä, sekä kaupasta löytyi kaikenlaista, pesuaineita ym. Ostimme kaksi kassillista ruokaa, hinnaksi tuli 2 euroa suomen rahassa. Kauppa on ilmeisesti paikallisten "oma" kauppa, josta he hakevat ruokansa, mutta kyllä sinne voivat muutkin mennä, ja ajattelimme että hyvä se varmasti on että sitä suosii ja sinne rahansa vie, ennen kuin tuonne Titojen ja muiden kalliisiin marketeihin. Calanguten hedelmä- ja vihannestori on edelleen myös halpa, mutta sinne on tosiaan matkaa lasten kanssa mennä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti