25.3.2013 Enää kaksi päivää aikaa reissua. Tänään on lähdettävä
ostamaan pari lisäreppua tavaroille. Fiilikset ovat..no..luovuttamista
on ilmassa.
27.3.2013
Selailin blogiani. Yksi alun kappaleista alkoi sanoilla: "Ensimmäinen päivä.". Tuntuu toisaalta että tuosta päivästä on iäisyys, toisaalta tuntuu että se oli eilen. Maailma ei ole vieläkään muuttunut ehkä, mutta luulen että minä olen jollain lailla. Tällähetkellä on epätodellinen olo, tänään on viimeinen päivä Intiassa. Päivällä lähdemme täältä Bagasta kohti Daboliminen lentokenttää, josta lennämme Mumbaihin. Mumbaissa meillä on hotelli varattuna yhdeksi yöksi, ja toivomme tosiaan että onnistumme pääsemään sinne ja jopa nukkumaan hetken. Kokemukset Mumbaista varatuista hotelleista ja niihin pääsemisistä ovat viime vuodelta huonoja. Mumbai on kaupunki, jossa on pidettävä aistit kirkkaina ja pää kylmänä, varsinkin lentokentällä jossa sinut ympäröi lauma huijaavia taksikuskeja. Luota vain itseesi siellä. Kuski voi leikisti soittaa hotelliisi ja ilmottaa sinulle että se onkin täynnä, ja viedä sinut kaverinsa hotelliin, tai muuta tuollaista. Jollei sinulla ole siellä kuljetusta, ota lentokentältä prepaid-taksi, maksa se siis etukäteen ja pidä maksukuitti tallessa ja sisukkaasti siitä kiinni että olet maksanut jo kyytisi!
No, sen enempää en Mumbaista puhu, jotta jokainen pitäisi mielensä avoimena senkin paikan suhteen.
Fiilikset ovat olleet pari päivää melko haikeat. Eilen silmät kostuivat rannassa kun tuttua tarjoilijaa hyvästeltiin. Merta ei voinut olla tuijottamatta ja painamatta mieleensä sen jokaista aaltoa. Kissoja ja koiria tulee hellittyä ja lellittyä kuin viimeisenä päivänä. Tutussa paikassa käytiin myös hyvästelemässä ystävämme Hilary, sekä kaupalla Caroline ja Peter. Kaikki sanovat: "Nähdään ensi vuonna." No, se jää tosiaan nähtäväksi.
No, aamu on vielä tavanmoinen. Muksut söivät justiin lettuja, nyt tappelevat vauhdikkaasti. Pete paistaa meille munakasta. Pakkailu on kesken. Fiilikset ovat sekavat. Osa minusta odottaa kotiinpääsyä, toki. Osa tahtoisi jäädä tänne. Siitä se elo taas käynnistyy kuitenkin, kun arki alkaa. Erilainen elo. Kulttuurishokki on varmasti sielläkin päässä kova. On siellä sentään kevät jo, plussan puolella päivälämpötilat ja koirankakkakeskustelijat ovat aloittaneet Facebookissa valituksensa.
Voi olla että jatkan tätä vielä kun kotimatka on ohi ja kerron siitä. Katsotaan sitten. Nyt takki on tyhjä, enkä keksi tänne mitään sanomista. Kiitos kovasti kommenteista, niitä on ollut ilo lukea. Tämä on ollut suurilta osin myös kanava kirjoittaa tunteistaan, niitähän täälä on riittänyt laidasta laitaan.
Täältä tähän. Hyvää pääsiäista.
31.3.2013
Kotiuduttu on. Kotimatka meni todella hyvin. Mumbain päässä meitä odotti hotellin taksikuski kyltin kanssa, hotelli oli ensiluokkainen, ja kaikki sujui hyvin. Goan eikä myöskään Mumbain kentällä ollut mitään ongelmia. Lapset nukkuivat lennot lähes kokonaan.
Tänään oltiin pulkkamäessä. Aurinko paistaa mukavasti. Usein ajatukset palaavat viimeiseen kolmeen kuukauteen. Matkaväsymystä ei enää ole, ja aikaero on kuroutunut umpeen.
Elämä jatkuu.
27.3.2013
Selailin blogiani. Yksi alun kappaleista alkoi sanoilla: "Ensimmäinen päivä.". Tuntuu toisaalta että tuosta päivästä on iäisyys, toisaalta tuntuu että se oli eilen. Maailma ei ole vieläkään muuttunut ehkä, mutta luulen että minä olen jollain lailla. Tällähetkellä on epätodellinen olo, tänään on viimeinen päivä Intiassa. Päivällä lähdemme täältä Bagasta kohti Daboliminen lentokenttää, josta lennämme Mumbaihin. Mumbaissa meillä on hotelli varattuna yhdeksi yöksi, ja toivomme tosiaan että onnistumme pääsemään sinne ja jopa nukkumaan hetken. Kokemukset Mumbaista varatuista hotelleista ja niihin pääsemisistä ovat viime vuodelta huonoja. Mumbai on kaupunki, jossa on pidettävä aistit kirkkaina ja pää kylmänä, varsinkin lentokentällä jossa sinut ympäröi lauma huijaavia taksikuskeja. Luota vain itseesi siellä. Kuski voi leikisti soittaa hotelliisi ja ilmottaa sinulle että se onkin täynnä, ja viedä sinut kaverinsa hotelliin, tai muuta tuollaista. Jollei sinulla ole siellä kuljetusta, ota lentokentältä prepaid-taksi, maksa se siis etukäteen ja pidä maksukuitti tallessa ja sisukkaasti siitä kiinni että olet maksanut jo kyytisi!
No, sen enempää en Mumbaista puhu, jotta jokainen pitäisi mielensä avoimena senkin paikan suhteen.
Fiilikset ovat olleet pari päivää melko haikeat. Eilen silmät kostuivat rannassa kun tuttua tarjoilijaa hyvästeltiin. Merta ei voinut olla tuijottamatta ja painamatta mieleensä sen jokaista aaltoa. Kissoja ja koiria tulee hellittyä ja lellittyä kuin viimeisenä päivänä. Tutussa paikassa käytiin myös hyvästelemässä ystävämme Hilary, sekä kaupalla Caroline ja Peter. Kaikki sanovat: "Nähdään ensi vuonna." No, se jää tosiaan nähtäväksi.
No, aamu on vielä tavanmoinen. Muksut söivät justiin lettuja, nyt tappelevat vauhdikkaasti. Pete paistaa meille munakasta. Pakkailu on kesken. Fiilikset ovat sekavat. Osa minusta odottaa kotiinpääsyä, toki. Osa tahtoisi jäädä tänne. Siitä se elo taas käynnistyy kuitenkin, kun arki alkaa. Erilainen elo. Kulttuurishokki on varmasti sielläkin päässä kova. On siellä sentään kevät jo, plussan puolella päivälämpötilat ja koirankakkakeskustelijat ovat aloittaneet Facebookissa valituksensa.
Voi olla että jatkan tätä vielä kun kotimatka on ohi ja kerron siitä. Katsotaan sitten. Nyt takki on tyhjä, enkä keksi tänne mitään sanomista. Kiitos kovasti kommenteista, niitä on ollut ilo lukea. Tämä on ollut suurilta osin myös kanava kirjoittaa tunteistaan, niitähän täälä on riittänyt laidasta laitaan.
Täältä tähän. Hyvää pääsiäista.
31.3.2013
Kotiuduttu on. Kotimatka meni todella hyvin. Mumbain päässä meitä odotti hotellin taksikuski kyltin kanssa, hotelli oli ensiluokkainen, ja kaikki sujui hyvin. Goan eikä myöskään Mumbain kentällä ollut mitään ongelmia. Lapset nukkuivat lennot lähes kokonaan.
Tänään oltiin pulkkamäessä. Aurinko paistaa mukavasti. Usein ajatukset palaavat viimeiseen kolmeen kuukauteen. Matkaväsymystä ei enää ole, ja aikaero on kuroutunut umpeen.
Elämä jatkuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti