kirj. 3.3.2013, eli jo vaihtui maaliskuu
Markkinoiden jälkinen viikko lipui omia aikojaan, rannoilla ja kaupoissa lähinnä kierrellen. Tuli myös havahduttua siihen, että viimeinen kuukausi alkoi. Aika on rientänyt todella nopeasti, ja tuntuu ettei ole mitään edes tapahtunut.
Jerry sairastui jonkinsortin vatsavaivaan. Kuumetta oli yhtenä iltana, ja ripulia on ollut ja mennyt nyt lauantai-aamuna muutaman päivän. Se vähän kuin menee ja tulee, poika on virkeä ja syö ja leikkii, välillä on vaan kova kiire vessaan. Apteekista täällä saa monenlaista lääkettä vatsavaivoihin, saa ripulilääkettä, lääkettä oksentamiseen, sekä lääkettä vatsakipuun. Saa myös Suomessa myytävän Osmosalin tyylistä ripulijuomaa. Tuolta taas sisältä raikuu Jerryn nauru, leikkii isänsä kanssa näin aamuseitsemältä. Emme ole pitäneet kiirettä vielä lääkäriin, seuraillaan.
Aramboliin tulimme kaksi päivää sitten. Vatsaan ei silloin koko päivänä sattunut ja automatka meni hyvin. Taksilla tänne tultiin, taksi otti kai kympin verran Bagasta. Meillä oli rinkka, pari reppua ja uimarengas mukana kun jäimme taksista etsimään yöpaikkaa. Niitä on vieri vieressä! Ensimmäinen olisi maksanut 1000 rs, pelkkä huone ja wc. Toinen samanmoinen 2000. (eli se 1000 rs oli noin sen 14 euroa). Vielä hetken käppäilimme ja löysimme ihan kohtuuhuoneen 400 rupialla. Olimme siellä yhden yön. Illalla bongasin naapurista ihan keittiöllisiä asuntoja, ja kävin juttelemassa ladyn kanssa. Nyt asustamme suuressa yläkerran asunnossa, tämä on kalustettu ja tässä on lämmin vesi, keittiö, parveke, leveät sängyt. Jäämme tänne hetkeksi. Hinta on 800 rs, sinänsä paljon ja toisaalta vähän, mutta on vain mukava että on välillä vähän tilaa, näin loppuajasta varsinkin.
Arambolissa olimme myös viime vuonna. Tämä on vähän erilainen paikka kuin Calanguten seutu. Täältä löytää niitä hippejä jos heitä tulee Goalta hakemaan, ja reggaekin soi jossain paikoitellen. Täällä on paikka nimeltä Sweat Lake (suomeksi makea järvi), eli siis pieni järvi jonka vesi ei ole suolaista merivettä eikä siinä käy aallot. Tie sinne on melko vaikeakulkuinen. Kuja (paikoitellen polku) kulkee vuorenrinnettä pitkin. Koko kujan mitta on täynnä kauppiaiden kojuja sekä ravintoloita ja ihmisiä jotka tarjoavat huonetta vuokralle.
Sweat Lakella olimme koko toissapäivän sen jälkeen kun olimme rinkkamme
heittäneet ensimmäiseen huoneeseen. Pois tulimme vasta pimeällä. Järven
lähellä on myös puu, puita, eli jotain tuhansia vuosia vanhoja puita.
Menimme muiden mukana niitä ihmettelemään. Tie puille oli myös melko
haastava, huonojalkaisen ihmisen on mahdoton sinne päästä. Puiden luona
oli porukkaa ringissa piippuineen ja makea tupakka pössähteli. Kutsuivat
meitäkin rinkiin mutta päätimme lähteä samantien takaisin. Ja ne puut,
ne olivat upeita, mutta olimme samanlaisia jo nähneet Paradise Beachin
linnakkeella, joten nekään eivät enää ihmetystä herättäneet.
Eilinen päivä meni tuossa meren rannalla. Löysimme taas ihanan vihannestorin josta ostimme tuoreita kasviksia ja hedelmiä, ja söimme kotona. Jälkiruoksi muksuille oli mansikoita.
Arambol on melko erilainen paikka kuin Calanguten alue. Esimerkiksi täällä myydään täysin erilaisia vaatteita, jotka poikkeavat tyypillisten rättikojujen tarjonnasta ainakin minun mielestäni. Hienoja löytöjä täällä tekee, mutta myyjät eivät anna tinkiä yhtä hanakasti kuten Calanguten päässä. Ehkäpä juuri siksi, koska heidän myymänsä vaatteet ja tavarat ovat erilaisempia eikä niitä saa kaikkialta. Porukka on myös ehkä hieman sisäänpäinlämpiävää, täällä ei samanlaista ylitsevuotavaa ystävällisyyttä tai tuijottamista huomaa kuin alempana. Paikallisista suurta osaa ei näytä kiinnostavan oletko täällä vai et, ostatko heiltä vai et. Suhtautuminen on välinpitämättömämpää. Se on toisaalta helpottavaa, toisaalta en missään muualla Goan alueella ole tuntenut olevani näin "kylässä" kuin täällä. Täältä et löydä helpolla myöskään pankkiautomaattia, en tiedä löydätkö lainkaan. Rahaa saa nostettua kortilla (debit ja kredit) toimipisteistä, jotka ottavat 2 % palkkion nostosta. Taksin saaminen ei ole välttämättä aina helppoa, ainakaan iltapäivällä ollut kun yritettiin neljän kieppeillä sellaista saada. Arambolin maisemat, varsinkin rannoilla ja järvellä, ovat upeat, mutta tuntuu kuin täällä eläisi oma porukkansa, vähän kuin suomalaisissakin pikkukaupungeissa. Nuoria täällä on paljon, varsinkin hippinuoria. Luulen että tähän kaupunkiin sisään pääseminen vaatii hieman aikaa.
Markkinoiden jälkinen viikko lipui omia aikojaan, rannoilla ja kaupoissa lähinnä kierrellen. Tuli myös havahduttua siihen, että viimeinen kuukausi alkoi. Aika on rientänyt todella nopeasti, ja tuntuu ettei ole mitään edes tapahtunut.
Jerry sairastui jonkinsortin vatsavaivaan. Kuumetta oli yhtenä iltana, ja ripulia on ollut ja mennyt nyt lauantai-aamuna muutaman päivän. Se vähän kuin menee ja tulee, poika on virkeä ja syö ja leikkii, välillä on vaan kova kiire vessaan. Apteekista täällä saa monenlaista lääkettä vatsavaivoihin, saa ripulilääkettä, lääkettä oksentamiseen, sekä lääkettä vatsakipuun. Saa myös Suomessa myytävän Osmosalin tyylistä ripulijuomaa. Tuolta taas sisältä raikuu Jerryn nauru, leikkii isänsä kanssa näin aamuseitsemältä. Emme ole pitäneet kiirettä vielä lääkäriin, seuraillaan.
Aramboliin tulimme kaksi päivää sitten. Vatsaan ei silloin koko päivänä sattunut ja automatka meni hyvin. Taksilla tänne tultiin, taksi otti kai kympin verran Bagasta. Meillä oli rinkka, pari reppua ja uimarengas mukana kun jäimme taksista etsimään yöpaikkaa. Niitä on vieri vieressä! Ensimmäinen olisi maksanut 1000 rs, pelkkä huone ja wc. Toinen samanmoinen 2000. (eli se 1000 rs oli noin sen 14 euroa). Vielä hetken käppäilimme ja löysimme ihan kohtuuhuoneen 400 rupialla. Olimme siellä yhden yön. Illalla bongasin naapurista ihan keittiöllisiä asuntoja, ja kävin juttelemassa ladyn kanssa. Nyt asustamme suuressa yläkerran asunnossa, tämä on kalustettu ja tässä on lämmin vesi, keittiö, parveke, leveät sängyt. Jäämme tänne hetkeksi. Hinta on 800 rs, sinänsä paljon ja toisaalta vähän, mutta on vain mukava että on välillä vähän tilaa, näin loppuajasta varsinkin.
Arambolissa olimme myös viime vuonna. Tämä on vähän erilainen paikka kuin Calanguten seutu. Täältä löytää niitä hippejä jos heitä tulee Goalta hakemaan, ja reggaekin soi jossain paikoitellen. Täällä on paikka nimeltä Sweat Lake (suomeksi makea järvi), eli siis pieni järvi jonka vesi ei ole suolaista merivettä eikä siinä käy aallot. Tie sinne on melko vaikeakulkuinen. Kuja (paikoitellen polku) kulkee vuorenrinnettä pitkin. Koko kujan mitta on täynnä kauppiaiden kojuja sekä ravintoloita ja ihmisiä jotka tarjoavat huonetta vuokralle.
Sweat Lakella olimme koko toissapäivän sen jälkeen kun olimme rinkkamme
heittäneet ensimmäiseen huoneeseen. Pois tulimme vasta pimeällä. Järven
lähellä on myös puu, puita, eli jotain tuhansia vuosia vanhoja puita.
Menimme muiden mukana niitä ihmettelemään. Tie puille oli myös melko
haastava, huonojalkaisen ihmisen on mahdoton sinne päästä. Puiden luona
oli porukkaa ringissa piippuineen ja makea tupakka pössähteli. Kutsuivat
meitäkin rinkiin mutta päätimme lähteä samantien takaisin. Ja ne puut,
ne olivat upeita, mutta olimme samanlaisia jo nähneet Paradise Beachin
linnakkeella, joten nekään eivät enää ihmetystä herättäneet.Eilinen päivä meni tuossa meren rannalla. Löysimme taas ihanan vihannestorin josta ostimme tuoreita kasviksia ja hedelmiä, ja söimme kotona. Jälkiruoksi muksuille oli mansikoita.
Arambol on melko erilainen paikka kuin Calanguten alue. Esimerkiksi täällä myydään täysin erilaisia vaatteita, jotka poikkeavat tyypillisten rättikojujen tarjonnasta ainakin minun mielestäni. Hienoja löytöjä täällä tekee, mutta myyjät eivät anna tinkiä yhtä hanakasti kuten Calanguten päässä. Ehkäpä juuri siksi, koska heidän myymänsä vaatteet ja tavarat ovat erilaisempia eikä niitä saa kaikkialta. Porukka on myös ehkä hieman sisäänpäinlämpiävää, täällä ei samanlaista ylitsevuotavaa ystävällisyyttä tai tuijottamista huomaa kuin alempana. Paikallisista suurta osaa ei näytä kiinnostavan oletko täällä vai et, ostatko heiltä vai et. Suhtautuminen on välinpitämättömämpää. Se on toisaalta helpottavaa, toisaalta en missään muualla Goan alueella ole tuntenut olevani näin "kylässä" kuin täällä. Täältä et löydä helpolla myöskään pankkiautomaattia, en tiedä löydätkö lainkaan. Rahaa saa nostettua kortilla (debit ja kredit) toimipisteistä, jotka ottavat 2 % palkkion nostosta. Taksin saaminen ei ole välttämättä aina helppoa, ainakaan iltapäivällä ollut kun yritettiin neljän kieppeillä sellaista saada. Arambolin maisemat, varsinkin rannoilla ja järvellä, ovat upeat, mutta tuntuu kuin täällä eläisi oma porukkansa, vähän kuin suomalaisissakin pikkukaupungeissa. Nuoria täällä on paljon, varsinkin hippinuoria. Luulen että tähän kaupunkiin sisään pääseminen vaatii hieman aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti