Tämä on siis kolmas reissu kaksin, yhdestä jäi kirjoittamatta. Se oli syksyllä 2016, ihan kiva reissu sekin. Lokakuu oli tavallista kosteampaa aikaa, ja kuumuus oli erilaista. Oli kuin suihkuhuoneessa jatkuvasti. Kerran jopa kastuimmekin vähän tihkusateessa. Muutoin reissu oli ihan normaali, skootterilla ajeltiin pitkin Pohjois-Goaa.
Mutta palatakseni tähän reissuun. Tehtiin Goan reissu nyt ensimmäistä kertaa pakettimatkana. Eli
meillä oli suora lento ja hotelli. Aurinkomatkoilla oli niin hyvä tarjous, että se jo kannatti.
Hotelli oli Calangutessa, joka kerta kerralla menettää loistoaan meidän silmissämme. Ruuhkainen likainen, huutava Calangute. Yövyimme siellä kuitenkin kolme yötä.
Ensimmäisenä päivänä kävimme rannalla, veimme tuttavamme Satun lahjoittamia vaatteita eräälle myyjälle, tai siis hänen lapselleen. Moikkasimme myös ruotsalaisia tuttaviamme, ja sovimme seuraavan päivän kimppataksista Palolemiin.
Aamu alkoi hyvällä intialaisella aamiaisella hotellissa. Kahdeksalta taksi starttasi, ja matka otti parisen tuntia. Palolemista otimme hutin rannalta, hut oli ihan ok, suihkulla ja kattoviipperällä oleva perushut. Hinta oli 700 rs. Ruoan jälkeen vuokrasimme skootterin ja lähdimme kohti Animal Rescue Centreä. Veimme sinne repullisen oman koiramme hyljeksimää koiranruokaa, jota oli tullut ostettua isot kasat tukkumyynnistä. Rescue Centressä ruoka otettiin ilolla vastaan. Center oli ehkä viitisen kilometriä Palolemin rannalta, vuoren kupeessa. Skootterilla matka taittui nopeasti. Eläimet, siis lähinnä koirat ja kissat, olivat hyvinvoivan näköisiä. Sain syöttää apuna kissanpoikia tuttipullolla.
Seuraavana päivänä lähdimme kohti Colaa. Matka ei ollut sinänsä pitkä, mutta otti sen pari tuntia pyörällä. Loppumatka oli kivikkoista, erittäin huonoa punahiekkaista aavikkotietä. Skootteri ei jaksanut vetää ylämäissä kahta, joten patikoin osan matkaa. Kuumuus oli aika kova. Perillä maisema palkitsi, ylhäältä näimme alas rantaan, jossa meren lisäksi oli pieni kirkasvetinen laguuni. Siinä oli mukava viilennellä matkalla kärähtänyttä ihoaan. Söimme myös Colassa, ja pian lähdimmekin jo ajamaan pois. Emme tahtoneet jäädä tuolle tielle pimeässä.
Seuraavana aamuna oli lähdettävä Calanguteen, matka taittui kolmella bussilla. Bussimatkustus on ehdottomasti mukavampaa, jos tahtoo nähdä ja kokea enemmän. Margaon ja Panjimin kautta Calanguteen saavuttiin noin neljässä tunnissa, siihen sisältyi noin tunnin tauko Panjimissa. HInta huimat 180 rs kahdelta.
Panjimin asemalla on hyvä ravintola, söimme siellä aivan mahtavaa masala dosaa! Masala dosa on myös gluteeniton, itsellä kun on keliakia. Intiassa sairaus ei ole koskaan tuottanut ongelmia ruoan kanssa.
Palolemissa näin muuten erään ravintolan ikkunassa mainoksen gluteenittomasta leivästä!
Reissun jälkeinen yö oltiin taas hotellissa. Oli pakko pitää taukoa istumisesta, ei voinut jatkaa heti matkaa. Hotellin nimi oli muuten Alor Holiday, keskitason paikka Calanguten laitamilla.
Aamulla lähdettiin etsimään pyörää. Sitä saikin tovin etsiä, johtui lie perjantain aiheuttamasta vuokrauspiikistä. Saatuamme viimein skootterin kurvailimme Aramboliin. Oli Peten 50-v synttärit, ja matkalla poikettiin kahvilassa.
Arambolista otimme huoneen netticafen yläkerrasta, ihan ok kämppä, suihkulla, kattoviipperällä ja wifillä. Wifi tosin pätki ja suihkun alla sai tovin seisoa että kastui, mutta ei mitään valittamista sinänsä. Hinta oli 700 rs.
Lähdimme heti samantien kävelemään kohti Sweet lakea. Siellä oli taas upeaa uida viileässä vedessä ja paistatella vähän päivää, rauhallista oli. Järvessä oli joku joogi, joka uitti tyttöjä. Tytöillä näytti olevan joku hengityksen estävä väline nenässään, ja vissiin pitivät suunsa kiinni. Joogi piti heitä näes todella pitkiä aikoja veden alla. Seurailtiin touhua ihmeissämme.
Arambolissa ei oikein ole pankkiautomaatteja, tai yksi löytyi, josta rahat olivat loppu. Kipaisimme Mandremista rahaa seuraavana päivänä. Rahaa tarvittiin, Pete meni tatuointiin ja minä parturiin. Parturin paikka oli siisti ja parturi kiva, mutta hieman intialaista alkeellisuutta oli hiustenpesun yhteydessä havaittavissa, kun pää piti kääntää melko luonnottomaan asentoon. No, tukasta tuli hyvä. Niin se tatuointi, siihen tuli hindin koukeroilla sana Arambol. Paikka oli myös siisti ja avara. Hinta tuolle ranteenkokoiselle kuvalle oli 3500 rs.
Vika ilta oltiin Calangutessa. Ystävämme järjesti grillijuhlat, ja siellä ilta vierähti syöden hyvässä seurassa. Hillaryn ravintolan nimi on San Fransisco Bar and Rest, suosittelen poikkeamaan. Hillary tekee maailman parhaat Mohitot, otin alkoholittoman ja oli mielettömän hyvää!
Seuraavaksi oli tiistai-aamu ja matka kohti Suomea alkamassa. Matka tällä pikkukoneella kesti 11 tuntia, matkalla yksi tekninen välilasku Dupaissa. Opas kertoi Aurinkomatkojen alkavan lentää ensi talvena suoria reittilentoja Goalla, isommalla koneella, matkan ottaessa vain 8 tuntia. Täytyy alkaa seurailemaan nettiä.
Reissu oli tämänhetkisistä paras, ja viikkoon sai mahtumaan niin paljon.
Kiitos Goa.
Mutta palatakseni tähän reissuun. Tehtiin Goan reissu nyt ensimmäistä kertaa pakettimatkana. Eli
meillä oli suora lento ja hotelli. Aurinkomatkoilla oli niin hyvä tarjous, että se jo kannatti.
Hotelli oli Calangutessa, joka kerta kerralla menettää loistoaan meidän silmissämme. Ruuhkainen likainen, huutava Calangute. Yövyimme siellä kuitenkin kolme yötä.
 |
| Palolemin rannalla oli tilaa |
 | |
| Meidän hut |
Aamu alkoi hyvällä intialaisella aamiaisella hotellissa. Kahdeksalta taksi starttasi, ja matka otti parisen tuntia. Palolemista otimme hutin rannalta, hut oli ihan ok, suihkulla ja kattoviipperällä oleva perushut. Hinta oli 700 rs. Ruoan jälkeen vuokrasimme skootterin ja lähdimme kohti Animal Rescue Centreä. Veimme sinne repullisen oman koiramme hyljeksimää koiranruokaa, jota oli tullut ostettua isot kasat tukkumyynnistä. Rescue Centressä ruoka otettiin ilolla vastaan. Center oli ehkä viitisen kilometriä Palolemin rannalta, vuoren kupeessa. Skootterilla matka taittui nopeasti. Eläimet, siis lähinnä koirat ja kissat, olivat hyvinvoivan näköisiä. Sain syöttää apuna kissanpoikia tuttipullolla.
 | |
| Animal Rescue Centren kyltti |
Seuraavana päivänä lähdimme kohti Colaa. Matka ei ollut sinänsä pitkä, mutta otti sen pari tuntia pyörällä. Loppumatka oli kivikkoista, erittäin huonoa punahiekkaista aavikkotietä. Skootteri ei jaksanut vetää ylämäissä kahta, joten patikoin osan matkaa. Kuumuus oli aika kova. Perillä maisema palkitsi, ylhäältä näimme alas rantaan, jossa meren lisäksi oli pieni kirkasvetinen laguuni. Siinä oli mukava viilennellä matkalla kärähtänyttä ihoaan. Söimme myös Colassa, ja pian lähdimmekin jo ajamaan pois. Emme tahtoneet jäädä tuolle tielle pimeässä.
 |
| Pete Colan rannalla |
 | |
| Minä kävelen, Petri tuolla ylhäällä. |
Seuraavana aamuna oli lähdettävä Calanguteen, matka taittui kolmella bussilla. Bussimatkustus on ehdottomasti mukavampaa, jos tahtoo nähdä ja kokea enemmän. Margaon ja Panjimin kautta Calanguteen saavuttiin noin neljässä tunnissa, siihen sisältyi noin tunnin tauko Panjimissa. HInta huimat 180 rs kahdelta.
 | |
| Istuttiin kuskin kanssa edessä, hurjat näkymät |
Panjimin asemalla on hyvä ravintola, söimme siellä aivan mahtavaa masala dosaa! Masala dosa on myös gluteeniton, itsellä kun on keliakia. Intiassa sairaus ei ole koskaan tuottanut ongelmia ruoan kanssa.
Palolemissa näin muuten erään ravintolan ikkunassa mainoksen gluteenittomasta leivästä!
Reissun jälkeinen yö oltiin taas hotellissa. Oli pakko pitää taukoa istumisesta, ei voinut jatkaa heti matkaa. Hotellin nimi oli muuten Alor Holiday, keskitason paikka Calanguten laitamilla.
Aamulla lähdettiin etsimään pyörää. Sitä saikin tovin etsiä, johtui lie perjantain aiheuttamasta vuokrauspiikistä. Saatuamme viimein skootterin kurvailimme Aramboliin. Oli Peten 50-v synttärit, ja matkalla poikettiin kahvilassa.
Arambolista otimme huoneen netticafen yläkerrasta, ihan ok kämppä, suihkulla, kattoviipperällä ja wifillä. Wifi tosin pätki ja suihkun alla sai tovin seisoa että kastui, mutta ei mitään valittamista sinänsä. Hinta oli 700 rs.
Lähdimme heti samantien kävelemään kohti Sweet lakea. Siellä oli taas upeaa uida viileässä vedessä ja paistatella vähän päivää, rauhallista oli. Järvessä oli joku joogi, joka uitti tyttöjä. Tytöillä näytti olevan joku hengityksen estävä väline nenässään, ja vissiin pitivät suunsa kiinni. Joogi piti heitä näes todella pitkiä aikoja veden alla. Seurailtiin touhua ihmeissämme.
Arambolissa ei oikein ole pankkiautomaatteja, tai yksi löytyi, josta rahat olivat loppu. Kipaisimme Mandremista rahaa seuraavana päivänä. Rahaa tarvittiin, Pete meni tatuointiin ja minä parturiin. Parturin paikka oli siisti ja parturi kiva, mutta hieman intialaista alkeellisuutta oli hiustenpesun yhteydessä havaittavissa, kun pää piti kääntää melko luonnottomaan asentoon. No, tukasta tuli hyvä. Niin se tatuointi, siihen tuli hindin koukeroilla sana Arambol. Paikka oli myös siisti ja avara. Hinta tuolle ranteenkokoiselle kuvalle oli 3500 rs.
Vika ilta oltiin Calangutessa. Ystävämme järjesti grillijuhlat, ja siellä ilta vierähti syöden hyvässä seurassa. Hillaryn ravintolan nimi on San Fransisco Bar and Rest, suosittelen poikkeamaan. Hillary tekee maailman parhaat Mohitot, otin alkoholittoman ja oli mielettömän hyvää!
Seuraavaksi oli tiistai-aamu ja matka kohti Suomea alkamassa. Matka tällä pikkukoneella kesti 11 tuntia, matkalla yksi tekninen välilasku Dupaissa. Opas kertoi Aurinkomatkojen alkavan lentää ensi talvena suoria reittilentoja Goalla, isommalla koneella, matkan ottaessa vain 8 tuntia. Täytyy alkaa seurailemaan nettiä.
Reissu oli tämänhetkisistä paras, ja viikkoon sai mahtumaan niin paljon.
Kiitos Goa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti